arvailla

Finnish

Etymology

From arvata +‎ -illa (frequentative aspect).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrʋɑi̯lːɑˣ/, [ˈɑ̝rʋɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrʋɑilːɑ
• Hyphenation^(key): ar‧vail‧la

Verb

arvailla

1. (transitive) frequentative of arvata (“to guess”)

   Voi vain arvailla, miksi hänet valittiin presidentiksi.

   One can only guess why he was elected President.

Conjugation

Inflection of arvailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvailen	en arvaile	1st sing.	olen arvaillut	en ole arvaillut
2nd sing.		arvailet	et arvaile	2nd sing.	olet arvaillut	et ole arvaillut
3rd sing.		arvailee	ei arvaile	3rd sing.	on arvaillut	ei ole arvaillut
1st plur.		arvailemme	emme arvaile	1st plur.	olemme arvailleet	emme ole arvailleet
2nd plur.		arvailette	ette arvaile	2nd plur.	olette arvailleet	ette ole arvailleet
3rd plur.		arvailevat	eivät arvaile	3rd plur.	ovat arvailleet	eivät ole arvailleet
passive		arvaillaan	ei arvailla	passive	on arvailtu	ei ole arvailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvailin	en arvaillut	1st sing.	olin arvaillut	en ollut arvaillut
2nd sing.		arvailit	et arvaillut	2nd sing.	olit arvaillut	et ollut arvaillut
3rd sing.		arvaili	ei arvaillut	3rd sing.	oli arvaillut	ei ollut arvaillut
1st plur.		arvailimme	emme arvailleet	1st plur.	olimme arvailleet	emme olleet arvailleet
2nd plur.		arvailitte	ette arvailleet	2nd plur.	olitte arvailleet	ette olleet arvailleet
3rd plur.		arvailivat	eivät arvailleet	3rd plur.	olivat arvailleet	eivät olleet arvailleet
passive		arvailtiin	ei arvailtu	passive	oli arvailtu	ei ollut arvailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvailisin	en arvailisi	1st sing.	olisin arvaillut	en olisi arvaillut
2nd sing.		arvailisit	et arvailisi	2nd sing.	olisit arvaillut	et olisi arvaillut
3rd sing.		arvailisi	ei arvailisi	3rd sing.	olisi arvaillut	ei olisi arvaillut
1st plur.		arvailisimme	emme arvailisi	1st plur.	olisimme arvailleet	emme olisi arvailleet
2nd plur.		arvailisitte	ette arvailisi	2nd plur.	olisitte arvailleet	ette olisi arvailleet
3rd plur.		arvailisivat	eivät arvailisi	3rd plur.	olisivat arvailleet	eivät olisi arvailleet
passive		arvailtaisiin	ei arvailtaisi	passive	olisi arvailtu	ei olisi arvailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		arvaile	älä arvaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		arvailkoon	älköön arvailko	3rd sing.	olkoon arvaillut	älköön olko arvaillut
1st plur.		arvailkaamme	älkäämme arvailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		arvailkaa	älkää arvailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		arvailkoot	älkööt arvailko	3rd plur.	olkoot arvailleet	älkööt olko arvailleet
passive		arvailtakoon	älköön arvailtako	passive	olkoon arvailtu	älköön olko arvailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		arvaillen	en arvaille	1st sing.	lienen arvaillut	en liene arvaillut
2nd sing.		arvaillet	et arvaille	2nd sing.	lienet arvaillut	et liene arvaillut
3rd sing.		arvaillee	ei arvaille	3rd sing.	lienee arvaillut	ei liene arvaillut
1st plur.		arvaillemme	emme arvaille	1st plur.	lienemme arvailleet	emme liene arvailleet
2nd plur.		arvaillette	ette arvaille	2nd plur.	lienette arvailleet	ette liene arvailleet
3rd plur.		arvaillevat	eivät arvaille	3rd plur.	lienevät arvailleet	eivät liene arvailleet
passive		arvailtaneen	ei arvailtane	passive	lienee arvailtu	ei liene arvailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		arvailla		present	arvaileva	arvailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvaillakseni arvaillaksemme 2nd arvaillaksesi arvaillaksenne 3rd arvaillakseen arvaillaksensa		past	arvaillut	arvailtu
2nd	inessive2	arvaillessa	arvailtaessa	agent4	arvailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvaillessani arvaillessamme 2nd arvaillessasi arvaillessanne 3rd arvaillessaan arvaillessansa		negative	arvailematon
	instructive	arvaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	arvailemassa	—
	elative	arvailemasta	—
	illative	arvailemaan	—
	adessive	arvailemalla	—
	abessive	arvailematta	—
	instructive	arvaileman	arvailtaman
4th3	verbal noun	arvaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st arvailemaisillani arvailemaisillamme 2nd arvailemaisillasi arvailemaisillanne 3rd arvailemaisillaan arvailemaisillansa

Derived terms

• arvailu

 

Further reading

• “arvailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• vaarilla, varailla