arastua

Ingrian

Etymology

From arastaa (“to make timid”) +‎ -ua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrɑstuɑ/, [ˈɑrɑs̠ˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrɑstuɑ/, [ˈɑrɑʃˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: a‧ras‧tu‧a

Verb

arastua

1. (intransitive) to become timid

Conjugation

Conjugation of arastua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arassun	en arassu	1st singular	oon arastunt, oon arastunut	en oo arastunt, en oo arastunut
2nd singular	arassut	et arassu	2nd singular	oot arastunt, oot arastunut	et oo arastunt, et oo arastunut
3rd singular	arastuu	ei arassu	3rd singular	ono arastunt, ono arastunut	ei oo arastunt, ei oo arastunut
1st plural	arassumma	emmä arassu	1st plural	oomma arastunneet	emmä oo arastunneet
2nd plural	arassutta	että arassu	2nd plural	ootta arastunneet	että oo arastunneet
3rd plural	arastuut1), arastuvat2), arassuttaa	evät arassu, ei arassuta	3rd plural	ovat arastunneet	evät oo arastunneet, ei oo arassuttu
impersonal	arassuttaa	ei arassuta	impersonal	ono arassuttu	ei oo arassuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arassuin	en arastunt, en arastunut	1st singular	olin arastunt, olin arastunut	en olt arastunt, en olt arastunut
2nd singular	arassuit	et arastunt, et arastunut	2nd singular	olit arastunt, olit arastunut	et olt arastunt, et olt arastunut
3rd singular	arastui	ei arastunt, ei arastunut	3rd singular	oli arastunt, oli arastunut	ei olt arastunt, ei olt arastunut
1st plural	arassuimma	emmä arastunneet	1st plural	olimma arastunneet	emmä olleet arastunneet
2nd plural	arassuitta	että arastunneet	2nd plural	olitta arastunneet	että olleet arastunneet
3rd plural	arastuit1), arastuivat2), arassuttii	evät arastunneet, ei arassuttu	3rd plural	olivat arastunneet	evät olleet arastunneet, ei olt arassuttu
impersonal	arassuttii	ei arassuttu	impersonal	oli arassuttu	ei olt arassuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	arastuisin	en arastuis	1st singular	olisin arastunt, olisin arastunut	en olis arastunt, en olis arastunut
2nd singular	arastuisit, arastuist1)	et arastuis	2nd singular	olisit arastunt, olisit arastunut	et olis arastunt, et olis arastunut
3rd singular	arastuis	ei arastuis	3rd singular	olis arastunt, olis arastunut	ei olis arastunt, ei olis arastunut
1st plural	arastuisimma	emmä arastuis	1st plural	olisimma arastunneet	emmä olis arastunneet
2nd plural	arastuisitta	että arastuis	2nd plural	olisitta arastunneet	että olis arastunneet
3rd plural	arastuisiit1), arastuisivat2), arassuttais	evät arastuis, ei arassuttais	3rd plural	olisivat arastunneet	evät olis arastunneet, ei olis arassuttu
impersonal	arassuttais	ei arassuttais	impersonal	olis arassuttu	ei olis arassuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	arassu	elä arassu	2nd singular	oo arastunt, oo arastunut	elä oo arastunt, elä oo arastunut
3rd singular	arastukkoo	elköö arastuko	3rd singular	olkoo arastunt, olkoo arastunut	elköö olko arastunt, elköö olko arastunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	arastukkaa	elkää arastuko	2nd plural	olkaa arastunneet	elkää olko arastunneet
3rd plural	arastukkoot	elkööt arastuko, elköö arassuttako	3rd plural	olkoot arastunneet	elkööt olko arastunneet, elköö olko arassuttu
impersonal	arassuttakoo	elköö arassuttako	impersonal	olkoo arassuttu	elköö olko arassuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	arastunen	en arastune
2nd singular	arastunet	et arastune
3rd singular	arastunnoo	ei arastune
1st plural	arastunemma	emmä arastune
2nd plural	arastunetta	että arastune
3rd plural	arastunnoot	evät arastune, ei arassuttane
impersonal	arassuttanoo	ei arassuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		arastua	present	arastuva	arassuttava
2nd	inessive	arastues	past	arastunt, arastunut	arassuttu
	instructive	arastuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (arastukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	arastummaa
	inessive	arastumas
	elative	arastumast
	abessive	arastumata
4th	nominative	arastumiin
	partitive	arastumista, arastumist

Derived terms

• arassuttaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 17