aavistus

Finnish

Etymology

aavistaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑːʋistus/, [ˈɑ̝ːʋis̠tus̠]
• Rhymes: -ɑːʋistus
• Hyphenation^(key): aa‧vis‧tus

Noun

aavistus

1. premonition, intuition, hunch

   ei (harmainta) aavistustakaan ― no idea, not the faintest idea, not the foggiest

   Minulla ei ole aavistustakaan, missä hän piileksii.

   I don't have the faintest idea of where he's hiding.

Declension

Inflection of aavistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		aavistus	aavistukset
genitive		aavistuksen	aavistusten aavistuksien
partitive		aavistusta	aavistuksia
illative		aavistukseen	aavistuksiin
		singular	plural
nominative		aavistus	aavistukset
accusative	nom.	aavistus	aavistukset
	gen.	aavistuksen
genitive		aavistuksen	aavistusten aavistuksien
partitive		aavistusta	aavistuksia
inessive		aavistuksessa	aavistuksissa
elative		aavistuksesta	aavistuksista
illative		aavistukseen	aavistuksiin
adessive		aavistuksella	aavistuksilla
ablative		aavistukselta	aavistuksilta
allative		aavistukselle	aavistuksille
essive		aavistuksena	aavistuksina
translative		aavistukseksi	aavistuksiksi
abessive		aavistuksetta	aavistuksitta
instructive		—	aavistuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of aavistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative aavistukseni aavistukseni accusative nom. aavistukseni aavistukseni gen. aavistukseni genitive aavistukseni aavistusteni aavistuksieni partitive aavistustani aavistuksiani inessive aavistuksessani aavistuksissani elative aavistuksestani aavistuksistani illative aavistukseeni aavistuksiini adessive aavistuksellani aavistuksillani ablative aavistukseltani aavistuksiltani allative aavistukselleni aavistuksilleni essive aavistuksenani aavistuksinani translative aavistuksekseni aavistuksikseni abessive aavistuksettani aavistuksittani instructive — — comitative — aavistuksineni second-person singular possessor singular plural nominative aavistuksesi aavistuksesi accusative nom. aavistuksesi aavistuksesi gen. aavistuksesi genitive aavistuksesi aavistustesi aavistuksiesi partitive aavistustasi aavistuksiasi inessive aavistuksessasi aavistuksissasi elative aavistuksestasi aavistuksistasi illative aavistukseesi aavistuksiisi adessive aavistuksellasi aavistuksillasi ablative aavistukseltasi aavistuksiltasi allative aavistuksellesi aavistuksillesi essive aavistuksenasi aavistuksinasi translative aavistukseksesi aavistuksiksesi abessive aavistuksettasi aavistuksittasi instructive — — comitative — aavistuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative aavistuksemme aavistuksemme accusative nom. aavistuksemme aavistuksemme gen. aavistuksemme genitive aavistuksemme aavistustemme aavistuksiemme partitive aavistustamme aavistuksiamme inessive aavistuksessamme aavistuksissamme elative aavistuksestamme aavistuksistamme illative aavistukseemme aavistuksiimme adessive aavistuksellamme aavistuksillamme ablative aavistukseltamme aavistuksiltamme allative aavistuksellemme aavistuksillemme essive aavistuksenamme aavistuksinamme translative aavistukseksemme aavistuksiksemme abessive aavistuksettamme aavistuksittamme instructive — — comitative — aavistuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative aavistuksenne aavistuksenne accusative nom. aavistuksenne aavistuksenne gen. aavistuksenne genitive aavistuksenne aavistustenne aavistuksienne partitive aavistustanne aavistuksianne inessive aavistuksessanne aavistuksissanne elative aavistuksestanne aavistuksistanne illative aavistukseenne aavistuksiinne adessive aavistuksellanne aavistuksillanne ablative aavistukseltanne aavistuksiltanne allative aavistuksellenne aavistuksillenne essive aavistuksenanne aavistuksinanne translative aavistukseksenne aavistuksiksenne abessive aavistuksettanne aavistuksittanne instructive — — comitative — aavistuksinenne third-person possessor singular plural nominative aavistuksensa aavistuksensa accusative nom. aavistuksensa aavistuksensa gen. aavistuksensa genitive aavistuksensa aavistustensa aavistuksiensa partitive aavistustaan aavistustansa aavistuksiaan aavistuksiansa inessive aavistuksessaan aavistuksessansa aavistuksissaan aavistuksissansa elative aavistuksestaan aavistuksestansa aavistuksistaan aavistuksistansa illative aavistukseensa aavistuksiinsa adessive aavistuksellaan aavistuksellansa aavistuksillaan aavistuksillansa ablative aavistukseltaan aavistukseltansa aavistuksiltaan aavistuksiltansa allative aavistukselleen aavistuksellensa aavistuksilleen aavistuksillensa essive aavistuksenaan aavistuksenansa aavistuksinaan aavistuksinansa translative aavistuksekseen aavistukseksensa aavistuksikseen aavistuksiksensa abessive aavistuksettaan aavistuksettansa aavistuksittaan aavistuksittansa instructive — — comitative — aavistuksineen aavistuksinensa

Derived terms

compounds

• aavistuksenomainen
• aavistuslähtö
• ennakkoaavistus

 

Further reading

• “aavistus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• aivastus