örinä

See also: orina, oriná, and orinà

Finnish

Etymology

From öristä +‎ -nä.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈørinæ/, [ˈø̞rinæ]
• Rhymes: -ørinæ
• Hyphenation^(key): öri‧nä

Noun

örinä

1. Incoherent speech of a drunk.

Declension

Inflection of örinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative		örinä	örinät
genitive		örinän	örinöiden örinöitten
partitive		örinää	örinöitä
illative		örinään	örinöihin
		singular	plural
nominative		örinä	örinät
accusative	nom.	örinä	örinät
	gen.	örinän
genitive		örinän	örinöiden örinöitten örinäin rare
partitive		örinää	örinöitä
inessive		örinässä	örinöissä
elative		örinästä	örinöistä
illative		örinään	örinöihin
adessive		örinällä	örinöillä
ablative		örinältä	örinöiltä
allative		örinälle	örinöille
essive		örinänä	örinöinä
translative		örinäksi	örinöiksi
abessive		örinättä	örinöittä
instructive		—	örinöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of örinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative örinäni örinäni accusative nom. örinäni örinäni gen. örinäni genitive örinäni örinöideni örinöitteni örinäini rare partitive örinääni örinöitäni inessive örinässäni örinöissäni elative örinästäni örinöistäni illative örinääni örinöihini adessive örinälläni örinöilläni ablative örinältäni örinöiltäni allative örinälleni örinöilleni essive örinänäni örinöinäni translative örinäkseni örinöikseni abessive örinättäni örinöittäni instructive — — comitative — örinöineni second-person singular possessor singular plural nominative örinäsi örinäsi accusative nom. örinäsi örinäsi gen. örinäsi genitive örinäsi örinöidesi örinöittesi örinäisi rare partitive örinääsi örinöitäsi inessive örinässäsi örinöissäsi elative örinästäsi örinöistäsi illative örinääsi örinöihisi adessive örinälläsi örinöilläsi ablative örinältäsi örinöiltäsi allative örinällesi örinöillesi essive örinänäsi örinöinäsi translative örinäksesi örinöiksesi abessive örinättäsi örinöittäsi instructive — — comitative — örinöinesi first-person plural possessor singular plural nominative örinämme örinämme accusative nom. örinämme örinämme gen. örinämme genitive örinämme örinöidemme örinöittemme örinäimme rare partitive örinäämme örinöitämme inessive örinässämme örinöissämme elative örinästämme örinöistämme illative örinäämme örinöihimme adessive örinällämme örinöillämme ablative örinältämme örinöiltämme allative örinällemme örinöillemme essive örinänämme örinöinämme translative örinäksemme örinöiksemme abessive örinättämme örinöittämme instructive — — comitative — örinöinemme second-person plural possessor singular plural nominative örinänne örinänne accusative nom. örinänne örinänne gen. örinänne genitive örinänne örinöidenne örinöittenne örinäinne rare partitive örinäänne örinöitänne inessive örinässänne örinöissänne elative örinästänne örinöistänne illative örinäänne örinöihinne adessive örinällänne örinöillänne ablative örinältänne örinöiltänne allative örinällenne örinöillenne essive örinänänne örinöinänne translative örinäksenne örinöiksenne abessive örinättänne örinöittänne instructive — — comitative — örinöinenne third-person possessor singular plural nominative örinänsä örinänsä accusative nom. örinänsä örinänsä gen. örinänsä genitive örinänsä örinöidensä örinöittensä örinäinsä rare partitive örinäänsä örinöitään örinöitänsä inessive örinässään örinässänsä örinöissään örinöissänsä elative örinästään örinästänsä örinöistään örinöistänsä illative örinäänsä örinöihinsä adessive örinällään örinällänsä örinöillään örinöillänsä ablative örinältään örinältänsä örinöiltään örinöiltänsä allative örinälleen örinällensä örinöilleen örinöillensä essive örinänään örinänänsä örinöinään örinöinänsä translative örinäkseen örinäksensä örinöikseen örinöiksensä abessive örinättään örinättänsä örinöittään örinöittänsä instructive — — comitative — örinöineen örinöinensä

Further reading

• “örinä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From örissä (“to ramble”) +‎ -nä. Akin to Finnish örinä.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈørinæ/, [ˈø̞rin]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈøriːnæ/, [ˈø̞rˑiːnæ]
• Rhymes: -ørin, -øriːnæ
• Hyphenation: ö‧ri‧nä

Noun

örinä

1. rambling (incoherent speech of a drunk)

Declension

Declension of örinä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	örinä	örinät
genitive	örinän	öriniin
partitive	örinää	öriniä
illative	örinää	örinii
inessive	örinääs	öriniis
elative	örinäst	örinist
allative	örinälle	örinille
adessive	örinääl	öriniil
ablative	örinält	örinilt
translative	örinäks	öriniks
essive	örinännä, örinään	örininnä, öriniin
exessive1)	örinänt	örinint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 700