Jump to content

äänne

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ääntää (to pronounce) +‎ -e. Coined by Finnish author and journalist Pietari Hannikainen in 1846.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈæːnːeˣ/, [ˈæːnːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æːnːe
  • Hyphenation(key): ään‧ne

Noun

[edit]

äänne

  1. (linguistics) phone (speech segment)

Declension

[edit]
Inflection of äänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative äänne äänteet
genitive äänteen äänteiden
äänteitten
partitive äännettä äänteitä
illative äänteeseen äänteisiin
äänteihin
singular plural
nominative äänne äänteet
accusative nom. äänne äänteet
gen. äänteen
genitive äänteen äänteiden
äänteitten
partitive äännettä äänteitä
inessive äänteessä äänteissä
elative äänteestä äänteistä
illative äänteeseen äänteisiin
äänteihin
adessive äänteellä äänteillä
ablative äänteeltä äänteiltä
allative äänteelle äänteille
essive äänteenä äänteinä
translative äänteeksi äänteiksi
abessive äänteettä äänteittä
instructive ääntein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of äänne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]