yltä

Finnish

Etymology 1

The ablative singular of the stem ylä-.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyltæ/, [ˈyl̪t̪æ]
• Rhymes: -yltæ
• Syllabification^(key): yl‧tä

Postposition

yltä [with genitive and／or possessive form]

1. from over, from above

   Synonym: yläpuolelta

   Antonyms: alta, alapuolelta

Inflection

Declension of ylä- noun case singular plural adverbial form singular plural nominative ylä- – superessive ylhäällä – genitive – – delative ylhäältä – partitive – – sublative ylhäälle – accusative – – lative ylös – inessive – – temporal – – elative – – causative – – illative (yleensä) – multiplicative – – adessive yllä – distributive – – ablative yltä – temp. dist. – – allative ylle – prolative yli, ylitse – essive – – situative – – translative – – oppositive – – abessive – – instructive ylen – comitative – –

Personal/possessive forms of yltä
no possessor	yltä
possessor	singular	plural
1st person	yltäni	yltämme
2nd person	yltäsi	yltänne
3rd person	yltään yltänsä

Derived terms

compounds

• yltyleensä
• yltäkyllin
• yltäkylläinen

 

Further reading

• “yltä”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyltæˣ/, [ˈyl̪t̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -yltæ
• Syllabification^(key): yl‧tä

Verb

yltä

1. inflection of ylttää:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

• älyt