yllätys
Jump to navigation
Jump to search
Finnish
[edit]Pronunciation
[edit]Etymology 1
[edit]yllättää (“to surprise”) + -ys.
Noun
[edit]yllätys
Declension
[edit]Inflection of yllätys (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | yllätys | yllätykset | |
genitive | yllätyksen | yllätysten yllätyksien | |
partitive | yllätystä | yllätyksiä | |
illative | yllätykseen | yllätyksiin | |
singular | plural | ||
nominative | yllätys | yllätykset | |
accusative | nom. | yllätys | yllätykset |
gen. | yllätyksen | ||
genitive | yllätyksen | yllätysten yllätyksien | |
partitive | yllätystä | yllätyksiä | |
inessive | yllätyksessä | yllätyksissä | |
elative | yllätyksestä | yllätyksistä | |
illative | yllätykseen | yllätyksiin | |
adessive | yllätyksellä | yllätyksillä | |
ablative | yllätykseltä | yllätyksiltä | |
allative | yllätykselle | yllätyksille | |
essive | yllätyksenä | yllätyksinä | |
translative | yllätykseksi | yllätyksiksi | |
abessive | yllätyksettä | yllätyksittä | |
instructive | — | yllätyksin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
Further reading
[edit]- “yllätys”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01
Etymology 2
[edit]Verb
[edit]yllätys
- (informal) second-person singular present imperative of yllättyä (with enclitic -s)