yleiskielinen

Finnish

Etymology

yleiskieli +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈylei̯sˌkie̯linen/, [ˈyle̞i̯s̠ˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): y‧leis‧kie‧li‧nen

Adjective

yleiskielinen

1. standard language (expressed in standard language)

Declension

Inflection of yleiskielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yleiskielinen	yleiskieliset
genitive		yleiskielisen	yleiskielisten yleiskielisien
partitive		yleiskielista	yleiskielisia
illative		yleiskieliseen	yleiskielisiin
		singular	plural
nominative		yleiskielinen	yleiskieliset
accusative	nom.	yleiskielinen	yleiskieliset
	gen.	yleiskielisen
genitive		yleiskielisen	yleiskielisten yleiskielisien
partitive		yleiskielista	yleiskielisia
inessive		yleiskielisessa	yleiskielisissa
elative		yleiskielisesta	yleiskielisista
illative		yleiskieliseen	yleiskielisiin
adessive		yleiskielisella	yleiskielisilla
ablative		yleiskieliselta	yleiskielisilta
allative		yleiskieliselle	yleiskielisille
essive		yleiskielisena	yleiskielisina
translative		yleiskieliseksi	yleiskielisiksi
abessive		yleiskielisetta	yleiskielisitta
instructive		—	yleiskielisin
comitative		—	yleiskielisine

Possessive forms of yleiskielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yleiskieliseni yleiskieliseni accusative nom. yleiskieliseni yleiskieliseni gen. yleiskieliseni genitive yleiskieliseni yleiskielisteni yleiskielisieni partitive yleiskielistani yleiskielisiani inessive yleiskielisessani yleiskielisissani elative yleiskielisestani yleiskielisistani illative yleiskieliseeni yleiskielisiini adessive yleiskielisellani yleiskielisillani ablative yleiskieliseltani yleiskielisiltani allative yleiskieliselleni yleiskielisilleni essive yleiskielisenani yleiskielisinani translative yleiskielisekseni yleiskielisikseni abessive yleiskielisettani yleiskielisittani instructive — — comitative — yleiskielisineni second-person singular possessor singular plural nominative yleiskielisesi yleiskielisesi accusative nom. yleiskielisesi yleiskielisesi gen. yleiskielisesi genitive yleiskielisesi yleiskielistesi yleiskielisiesi partitive yleiskielistasi yleiskielisiasi inessive yleiskielisessasi yleiskielisissasi elative yleiskielisestasi yleiskielisistasi illative yleiskieliseesi yleiskielisiisi adessive yleiskielisellasi yleiskielisillasi ablative yleiskieliseltasi yleiskielisiltasi allative yleiskielisellesi yleiskielisillesi essive yleiskielisenasi yleiskielisinasi translative yleiskieliseksesi yleiskielisiksesi abessive yleiskielisettasi yleiskielisittasi instructive — — comitative — yleiskielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative yleiskielisemme yleiskielisemme accusative nom. yleiskielisemme yleiskielisemme gen. yleiskielisemme genitive yleiskielisemme yleiskielistemme yleiskielisiemme partitive yleiskielistamme yleiskielisiamme inessive yleiskielisessamme yleiskielisissamme elative yleiskielisestamme yleiskielisistamme illative yleiskieliseemme yleiskielisiimme adessive yleiskielisellamme yleiskielisillamme ablative yleiskieliseltamme yleiskielisiltamme allative yleiskielisellemme yleiskielisillemme essive yleiskielisenamme yleiskielisinamme translative yleiskieliseksemme yleiskielisiksemme abessive yleiskielisettamme yleiskielisittamme instructive — — comitative — yleiskielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative yleiskielisenne yleiskielisenne accusative nom. yleiskielisenne yleiskielisenne gen. yleiskielisenne genitive yleiskielisenne yleiskielistenne yleiskielisienne partitive yleiskielistanne yleiskielisianne inessive yleiskielisessanne yleiskielisissanne elative yleiskielisestanne yleiskielisistanne illative yleiskieliseenne yleiskielisiinne adessive yleiskielisellanne yleiskielisillanne ablative yleiskieliseltanne yleiskielisiltanne allative yleiskielisellenne yleiskielisillenne essive yleiskielisenanne yleiskielisinanne translative yleiskieliseksenne yleiskielisiksenne abessive yleiskielisettanne yleiskielisittanne instructive — — comitative — yleiskielisinenne third-person possessor singular plural nominative yleiskielisensa yleiskielisensa accusative nom. yleiskielisensa yleiskielisensa gen. yleiskielisensa genitive yleiskielisensa yleiskielistensa yleiskielisiensa partitive yleiskielistaan yleiskielistansa yleiskielisiaan yleiskielisiansa inessive yleiskielisessaan yleiskielisessansa yleiskielisissaan yleiskielisissansa elative yleiskielisestaan yleiskielisestansa yleiskielisistaan yleiskielisistansa illative yleiskieliseensa yleiskielisiinsa adessive yleiskielisellaan yleiskielisellansa yleiskielisillaan yleiskielisillansa ablative yleiskieliseltaan yleiskieliseltansa yleiskielisiltaan yleiskielisiltansa allative yleiskieliselleen yleiskielisellensa yleiskielisilleen yleiskielisillensa essive yleiskielisenaan yleiskielisenansa yleiskielisinaan yleiskielisinansa translative yleiskielisekseen yleiskieliseksensa yleiskielisikseen yleiskielisiksensa abessive yleiskielisettaan yleiskielisettansa yleiskielisittaan yleiskielisittansa instructive — — comitative — yleiskielisineen yleiskielisinensa

Coordinate terms

• kansankielinen
• kirjakielinen
• murteellinen

Further reading

• “yleiskielinen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04