Jump to content

yksioikoinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yksi +‎ oikoinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyksiˌoi̯koi̯nen/, [ˈyks̠iˌo̞i̯ko̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -oikoinen
  • Hyphenation(key): yksi‧oikoi‧nen

Adjective

[edit]

yksioikoinen (comparative yksioikoisempi, superlative yksioikoisin)

  1. uncomplicated, straightforward

Declension

[edit]
Inflection of yksioikoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksioikoinen yksioikoiset
genitive yksioikoisen yksioikoisten
yksioikoisien
partitive yksioikoista yksioikoisia
illative yksioikoiseen yksioikoisiin
singular plural
nominative yksioikoinen yksioikoiset
accusative nom. yksioikoinen yksioikoiset
gen. yksioikoisen
genitive yksioikoisen yksioikoisten
yksioikoisien
partitive yksioikoista yksioikoisia
inessive yksioikoisessa yksioikoisissa
elative yksioikoisesta yksioikoisista
illative yksioikoiseen yksioikoisiin
adessive yksioikoisella yksioikoisilla
ablative yksioikoiselta yksioikoisilta
allative yksioikoiselle yksioikoisille
essive yksioikoisena yksioikoisina
translative yksioikoiseksi yksioikoisiksi
abessive yksioikoisetta yksioikoisitta
instructive yksioikoisin
comitative yksioikoisine
Possessive forms of yksioikoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]