Jump to content

yksinvalta

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yksin +‎ valta

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyksinˌʋɑltɑ/, [ˈyks̠inˌʋɑ̝l̪t̪ɑ̝]
  • Rhymes: -ɑltɑ
  • Hyphenation(key): yksin‧valta

Noun

[edit]

yksinvalta

  1. autocracy

Declension

[edit]
Inflection of yksinvalta (Kotus type 9*I/kala, lt-ll gradation)
nominative yksinvalta yksinvallat
genitive yksinvallan yksinvaltojen
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
singular plural
nominative yksinvalta yksinvallat
accusative nom. yksinvalta yksinvallat
gen. yksinvallan
genitive yksinvallan yksinvaltojen
yksinvaltain rare
partitive yksinvaltaa yksinvaltoja
inessive yksinvallassa yksinvalloissa
elative yksinvallasta yksinvalloista
illative yksinvaltaan yksinvaltoihin
adessive yksinvallalla yksinvalloilla
ablative yksinvallalta yksinvalloilta
allative yksinvallalle yksinvalloille
essive yksinvaltana yksinvaltoina
translative yksinvallaksi yksinvalloiksi
abessive yksinvallatta yksinvalloitta
instructive yksinvalloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yksinvalta (Kotus type 9*I/kala, lt-ll gradation)

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]