yksinoikeus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yksin (solely, alone) +‎ oikeus (right). Coined by Finnish jurist and economist Wilhelm Lavonius in 1862.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyksinˌoi̯keus/, [ˈyks̠inˌo̞i̯k̟e̞us̠]
  • Rhymes: -oikeus
  • Hyphenation(key): yksin‧oike‧us

Noun

[edit]

yksinoikeus

  1. exclusive right, sole right
    Yhtiölle myönnettiin yksinoikeus hyödyntää provinssin öljyvaroja.
    The company was granted the exclusive right to exploit the oil resources of the province.

Declension

[edit]
Inflection of yksinoikeus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative yksinoikeus yksinoikeudet
genitive yksinoikeuden yksinoikeuksien
partitive yksinoikeutta yksinoikeuksia
illative yksinoikeuteen yksinoikeuksiin
singular plural
nominative yksinoikeus yksinoikeudet
accusative nom. yksinoikeus yksinoikeudet
gen. yksinoikeuden
genitive yksinoikeuden yksinoikeuksien
partitive yksinoikeutta yksinoikeuksia
inessive yksinoikeudessa yksinoikeuksissa
elative yksinoikeudesta yksinoikeuksista
illative yksinoikeuteen yksinoikeuksiin
adessive yksinoikeudella yksinoikeuksilla
ablative yksinoikeudelta yksinoikeuksilta
allative yksinoikeudelle yksinoikeuksille
essive yksinoikeutena yksinoikeuksina
translative yksinoikeudeksi yksinoikeuksiksi
abessive yksinoikeudetta yksinoikeuksitta
instructive yksinoikeuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of yksinoikeus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]