yksilömurre

Finnish

Etymology

yksilö (“individual”) +‎ murre (“dialect”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksiløˌmurːeˣ/, [ˈyks̠ilø̞ˌmurːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -urːe
• Hyphenation^(key): yk‧silö‧murre

Noun

yksilömurre

1. (linguistics) idiolect

Declension

Inflection of yksilömurre (Kotus type 48*K/hame, rt-rr gradation)
nominative		yksilömurre	yksilömurteet
genitive		yksilömurteen	yksilömurteiden yksilömurteitten
partitive		yksilömurretta	yksilömurteita
illative		yksilömurteeseen	yksilömurteisiin yksilömurteihin
		singular	plural
nominative		yksilömurre	yksilömurteet
accusative	nom.	yksilömurre	yksilömurteet
	gen.	yksilömurteen
genitive		yksilömurteen	yksilömurteiden yksilömurteitten
partitive		yksilömurretta	yksilömurteita
inessive		yksilömurteessa	yksilömurteissa
elative		yksilömurteesta	yksilömurteista
illative		yksilömurteeseen	yksilömurteisiin yksilömurteihin
adessive		yksilömurteella	yksilömurteilla
ablative		yksilömurteelta	yksilömurteilta
allative		yksilömurteelle	yksilömurteille
essive		yksilömurteena	yksilömurteina
translative		yksilömurteeksi	yksilömurteiksi
abessive		yksilömurteetta	yksilömurteitta
instructive		—	yksilömurtein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yksilömurre (Kotus type 48*K/hame, rt-rr gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yksilömurteeni yksilömurteeni accusative nom. yksilömurteeni yksilömurteeni gen. yksilömurteeni genitive yksilömurteeni yksilömurteideni yksilömurteitteni partitive yksilömurrettani yksilömurteitani inessive yksilömurteessani yksilömurteissani elative yksilömurteestani yksilömurteistani illative yksilömurteeseeni yksilömurteisiini yksilömurteihini adessive yksilömurteellani yksilömurteillani ablative yksilömurteeltani yksilömurteiltani allative yksilömurteelleni yksilömurteilleni essive yksilömurteenani yksilömurteinani translative yksilömurteekseni yksilömurteikseni abessive yksilömurteettani yksilömurteittani instructive — — comitative — yksilömurteineni second-person singular possessor singular plural nominative yksilömurteesi yksilömurteesi accusative nom. yksilömurteesi yksilömurteesi gen. yksilömurteesi genitive yksilömurteesi yksilömurteidesi yksilömurteittesi partitive yksilömurrettasi yksilömurteitasi inessive yksilömurteessasi yksilömurteissasi elative yksilömurteestasi yksilömurteistasi illative yksilömurteeseesi yksilömurteisiisi yksilömurteihisi adessive yksilömurteellasi yksilömurteillasi ablative yksilömurteeltasi yksilömurteiltasi allative yksilömurteellesi yksilömurteillesi essive yksilömurteenasi yksilömurteinasi translative yksilömurteeksesi yksilömurteiksesi abessive yksilömurteettasi yksilömurteittasi instructive — — comitative — yksilömurteinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksilömurteemme yksilömurteemme accusative nom. yksilömurteemme yksilömurteemme gen. yksilömurteemme genitive yksilömurteemme yksilömurteidemme yksilömurteittemme partitive yksilömurrettamme yksilömurteitamme inessive yksilömurteessamme yksilömurteissamme elative yksilömurteestamme yksilömurteistamme illative yksilömurteeseemme yksilömurteisiimme yksilömurteihimme adessive yksilömurteellamme yksilömurteillamme ablative yksilömurteeltamme yksilömurteiltamme allative yksilömurteellemme yksilömurteillemme essive yksilömurteenamme yksilömurteinamme translative yksilömurteeksemme yksilömurteiksemme abessive yksilömurteettamme yksilömurteittamme instructive — — comitative — yksilömurteinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksilömurteenne yksilömurteenne accusative nom. yksilömurteenne yksilömurteenne gen. yksilömurteenne genitive yksilömurteenne yksilömurteidenne yksilömurteittenne partitive yksilömurrettanne yksilömurteitanne inessive yksilömurteessanne yksilömurteissanne elative yksilömurteestanne yksilömurteistanne illative yksilömurteeseenne yksilömurteisiinne yksilömurteihinne adessive yksilömurteellanne yksilömurteillanne ablative yksilömurteeltanne yksilömurteiltanne allative yksilömurteellenne yksilömurteillenne essive yksilömurteenanne yksilömurteinanne translative yksilömurteeksenne yksilömurteiksenne abessive yksilömurteettanne yksilömurteittanne instructive — — comitative — yksilömurteinenne third-person possessor singular plural nominative yksilömurteensa yksilömurteensa accusative nom. yksilömurteensa yksilömurteensa gen. yksilömurteensa genitive yksilömurteensa yksilömurteidensa yksilömurteittensa partitive yksilömurrettaan yksilömurrettansa yksilömurteitaan yksilömurteitansa inessive yksilömurteessaan yksilömurteessansa yksilömurteissaan yksilömurteissansa elative yksilömurteestaan yksilömurteestansa yksilömurteistaan yksilömurteistansa illative yksilömurteeseensa yksilömurteisiinsa yksilömurteihinsa adessive yksilömurteellaan yksilömurteellansa yksilömurteillaan yksilömurteillansa ablative yksilömurteeltaan yksilömurteeltansa yksilömurteiltaan yksilömurteiltansa allative yksilömurteelleen yksilömurteellensa yksilömurteilleen yksilömurteillensa essive yksilömurteenaan yksilömurteenansa yksilömurteinaan yksilömurteinansa translative yksilömurteekseen yksilömurteeksensa yksilömurteikseen yksilömurteiksensa abessive yksilömurteettaan yksilömurteettansa yksilömurteittaan yksilömurteittansa instructive — — comitative — yksilömurteineen yksilömurteinensa

Synonyms

• idiolekti

Further reading

• “yksilömurre”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04