yksilö

Finnish

Etymology

From yksi (“one”) +‎ -lö; coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1847.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyksilø/, [ˈyks̠ilø̞]
• Rhymes: -yksilø
• Hyphenation^(key): yk‧si‧lö

Noun

yksilö

1. individual (a person considered alone)

   Hän on epätavallinen yksilö.

   He is an unusual individual.

2. individual (single object as contrasted to a class)

   Nämä ovet ovat käsityötä - jokainen niistä on yksilö.

   These doors are handcrafted - every one of them is an individual.

3. specimen (individual instance that represents a class, especially of species in biology)

Declension

Inflection of yksilö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		yksilö	yksilöt
genitive		yksilön	yksilöjen yksilöiden yksilöitten
partitive		yksilöä	yksilöjä yksilöitä
illative		yksilöön	yksilöihin
		singular	plural
nominative		yksilö	yksilöt
accusative	nom.	yksilö	yksilöt
	gen.	yksilön
genitive		yksilön	yksilöjen yksilöiden yksilöitten
partitive		yksilöä	yksilöjä yksilöitä
inessive		yksilössä	yksilöissä
elative		yksilöstä	yksilöistä
illative		yksilöön	yksilöihin
adessive		yksilöllä	yksilöillä
ablative		yksilöltä	yksilöiltä
allative		yksilölle	yksilöille
essive		yksilönä	yksilöinä
translative		yksilöksi	yksilöiksi
abessive		yksilöttä	yksilöittä
instructive		—	yksilöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of yksilö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative yksilöni yksilöni accusative nom. yksilöni yksilöni gen. yksilöni genitive yksilöni yksilöjeni yksilöideni yksilöitteni partitive yksilöäni yksilöjäni yksilöitäni inessive yksilössäni yksilöissäni elative yksilöstäni yksilöistäni illative yksilööni yksilöihini adessive yksilölläni yksilöilläni ablative yksilöltäni yksilöiltäni allative yksilölleni yksilöilleni essive yksilönäni yksilöinäni translative yksilökseni yksilöikseni abessive yksilöttäni yksilöittäni instructive — — comitative — yksilöineni second-person singular possessor singular plural nominative yksilösi yksilösi accusative nom. yksilösi yksilösi gen. yksilösi genitive yksilösi yksilöjesi yksilöidesi yksilöittesi partitive yksilöäsi yksilöjäsi yksilöitäsi inessive yksilössäsi yksilöissäsi elative yksilöstäsi yksilöistäsi illative yksilöösi yksilöihisi adessive yksilölläsi yksilöilläsi ablative yksilöltäsi yksilöiltäsi allative yksilöllesi yksilöillesi essive yksilönäsi yksilöinäsi translative yksilöksesi yksilöiksesi abessive yksilöttäsi yksilöittäsi instructive — — comitative — yksilöinesi first-person plural possessor singular plural nominative yksilömme yksilömme accusative nom. yksilömme yksilömme gen. yksilömme genitive yksilömme yksilöjemme yksilöidemme yksilöittemme partitive yksilöämme yksilöjämme yksilöitämme inessive yksilössämme yksilöissämme elative yksilöstämme yksilöistämme illative yksilöömme yksilöihimme adessive yksilöllämme yksilöillämme ablative yksilöltämme yksilöiltämme allative yksilöllemme yksilöillemme essive yksilönämme yksilöinämme translative yksilöksemme yksilöiksemme abessive yksilöttämme yksilöittämme instructive — — comitative — yksilöinemme second-person plural possessor singular plural nominative yksilönne yksilönne accusative nom. yksilönne yksilönne gen. yksilönne genitive yksilönne yksilöjenne yksilöidenne yksilöittenne partitive yksilöänne yksilöjänne yksilöitänne inessive yksilössänne yksilöissänne elative yksilöstänne yksilöistänne illative yksilöönne yksilöihinne adessive yksilöllänne yksilöillänne ablative yksilöltänne yksilöiltänne allative yksilöllenne yksilöillenne essive yksilönänne yksilöinänne translative yksilöksenne yksilöiksenne abessive yksilöttänne yksilöittänne instructive — — comitative — yksilöinenne third-person possessor singular plural nominative yksilönsä yksilönsä accusative nom. yksilönsä yksilönsä gen. yksilönsä genitive yksilönsä yksilöjensä yksilöidensä yksilöittensä partitive yksilöään yksilöänsä yksilöjään yksilöitään yksilöjänsä yksilöitänsä inessive yksilössään yksilössänsä yksilöissään yksilöissänsä elative yksilöstään yksilöstänsä yksilöistään yksilöistänsä illative yksilöönsä yksilöihinsä adessive yksilöllään yksilöllänsä yksilöillään yksilöillänsä ablative yksilöltään yksilöltänsä yksilöiltään yksilöiltänsä allative yksilölleen yksilöllensä yksilöilleen yksilöillensä essive yksilönään yksilönänsä yksilöinään yksilöinänsä translative yksilökseen yksilöksensä yksilöikseen yksilöiksensä abessive yksilöttään yksilöttänsä yksilöittään yksilöittänsä instructive — — comitative — yksilöineen yksilöinensä

Synonyms

• (person considered alone): individi

Derived terms

• poikkeusyksilö
• vaikuttajayksilö
• valioyksilö
• yksilöidä
• yksilöittäin
• yksilökeskeinen
• yksilökohtainen
• yksilökäsite
• yksilökäyttäytyminen
• yksilölaji
• yksilöllinen
• yksilömarkkinointi
• yksilömurre
• yksilömäärä
• yksilönkehitys
• yksilönsuoja
• yksilönumero
• yksilönvapaus
• yksilöpsykologia
• yksilöpsykologinen
• yksilösuoritus
• yksilötaso
• yksilöterapia
• yksilötermi
• yksilötiheys
• yksilöurheilija
• yksilöurheilu
• yksilöys

 

See also

• henkilö

Further reading

• “yksilö”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04