Jump to content

vuorottaja

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vuorottaa +‎ -ja

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːɑjɑ/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪̚ˌt̪ɑ̝jɑ̝]
  • Rhymes: -ɑjɑ
  • Hyphenation(key): vuo‧rot‧ta‧ja

Noun

[edit]

vuorottaja

  1. substitute (person)

Declension

[edit]
Inflection of vuorottaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative vuorottaja vuorottajat
genitive vuorottajan vuorottajien
partitive vuorottajaa vuorottajia
illative vuorottajaan vuorottajiin
singular plural
nominative vuorottaja vuorottajat
accusative nom. vuorottaja vuorottajat
gen. vuorottajan
genitive vuorottajan vuorottajien
vuorottajain rare
partitive vuorottajaa vuorottajia
inessive vuorottajassa vuorottajissa
elative vuorottajasta vuorottajista
illative vuorottajaan vuorottajiin
adessive vuorottajalla vuorottajilla
ablative vuorottajalta vuorottajilta
allative vuorottajalle vuorottajille
essive vuorottajana vuorottajina
translative vuorottajaksi vuorottajiksi
abessive vuorottajatta vuorottajitta
instructive vuorottajin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorottaja (Kotus type 10/koira, no gradation)

Further reading

[edit]