vuorotahtinen

Finnish

Etymology

vuorotahti +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯roˌtɑhtinen/, [ˈʋuo̞̯ro̞ˌt̪ɑ̝xt̪ine̞n]
• Rhymes: -ɑhtinen
• Hyphenation^(key): vuoro‧tahti‧nen

Adjective

vuorotahtinen

1. alternating, happening in an alternating pace or fashion (such as in skiing when pushing with one foot at a time)

Declension

Inflection of vuorotahtinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vuorotahtinen	vuorotahtiset
genitive		vuorotahtisen	vuorotahtisten vuorotahtisien
partitive		vuorotahtista	vuorotahtisia
illative		vuorotahtiseen	vuorotahtisiin
		singular	plural
nominative		vuorotahtinen	vuorotahtiset
accusative	nom.	vuorotahtinen	vuorotahtiset
	gen.	vuorotahtisen
genitive		vuorotahtisen	vuorotahtisten vuorotahtisien
partitive		vuorotahtista	vuorotahtisia
inessive		vuorotahtisessa	vuorotahtisissa
elative		vuorotahtisesta	vuorotahtisista
illative		vuorotahtiseen	vuorotahtisiin
adessive		vuorotahtisella	vuorotahtisilla
ablative		vuorotahtiselta	vuorotahtisilta
allative		vuorotahtiselle	vuorotahtisille
essive		vuorotahtisena	vuorotahtisina
translative		vuorotahtiseksi	vuorotahtisiksi
abessive		vuorotahtisetta	vuorotahtisitta
instructive		—	vuorotahtisin
comitative		—	vuorotahtisine

Possessive forms of vuorotahtinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vuorotahtiseni vuorotahtiseni accusative nom. vuorotahtiseni vuorotahtiseni gen. vuorotahtiseni genitive vuorotahtiseni vuorotahtisteni vuorotahtisieni partitive vuorotahtistani vuorotahtisiani inessive vuorotahtisessani vuorotahtisissani elative vuorotahtisestani vuorotahtisistani illative vuorotahtiseeni vuorotahtisiini adessive vuorotahtisellani vuorotahtisillani ablative vuorotahtiseltani vuorotahtisiltani allative vuorotahtiselleni vuorotahtisilleni essive vuorotahtisenani vuorotahtisinani translative vuorotahtisekseni vuorotahtisikseni abessive vuorotahtisettani vuorotahtisittani instructive — — comitative — vuorotahtisineni second-person singular possessor singular plural nominative vuorotahtisesi vuorotahtisesi accusative nom. vuorotahtisesi vuorotahtisesi gen. vuorotahtisesi genitive vuorotahtisesi vuorotahtistesi vuorotahtisiesi partitive vuorotahtistasi vuorotahtisiasi inessive vuorotahtisessasi vuorotahtisissasi elative vuorotahtisestasi vuorotahtisistasi illative vuorotahtiseesi vuorotahtisiisi adessive vuorotahtisellasi vuorotahtisillasi ablative vuorotahtiseltasi vuorotahtisiltasi allative vuorotahtisellesi vuorotahtisillesi essive vuorotahtisenasi vuorotahtisinasi translative vuorotahtiseksesi vuorotahtisiksesi abessive vuorotahtisettasi vuorotahtisittasi instructive — — comitative — vuorotahtisinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuorotahtisemme vuorotahtisemme accusative nom. vuorotahtisemme vuorotahtisemme gen. vuorotahtisemme genitive vuorotahtisemme vuorotahtistemme vuorotahtisiemme partitive vuorotahtistamme vuorotahtisiamme inessive vuorotahtisessamme vuorotahtisissamme elative vuorotahtisestamme vuorotahtisistamme illative vuorotahtiseemme vuorotahtisiimme adessive vuorotahtisellamme vuorotahtisillamme ablative vuorotahtiseltamme vuorotahtisiltamme allative vuorotahtisellemme vuorotahtisillemme essive vuorotahtisenamme vuorotahtisinamme translative vuorotahtiseksemme vuorotahtisiksemme abessive vuorotahtisettamme vuorotahtisittamme instructive — — comitative — vuorotahtisinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuorotahtisenne vuorotahtisenne accusative nom. vuorotahtisenne vuorotahtisenne gen. vuorotahtisenne genitive vuorotahtisenne vuorotahtistenne vuorotahtisienne partitive vuorotahtistanne vuorotahtisianne inessive vuorotahtisessanne vuorotahtisissanne elative vuorotahtisestanne vuorotahtisistanne illative vuorotahtiseenne vuorotahtisiinne adessive vuorotahtisellanne vuorotahtisillanne ablative vuorotahtiseltanne vuorotahtisiltanne allative vuorotahtisellenne vuorotahtisillenne essive vuorotahtisenanne vuorotahtisinanne translative vuorotahtiseksenne vuorotahtisiksenne abessive vuorotahtisettanne vuorotahtisittanne instructive — — comitative — vuorotahtisinenne third-person possessor singular plural nominative vuorotahtisensa vuorotahtisensa accusative nom. vuorotahtisensa vuorotahtisensa gen. vuorotahtisensa genitive vuorotahtisensa vuorotahtistensa vuorotahtisiensa partitive vuorotahtistaan vuorotahtistansa vuorotahtisiaan vuorotahtisiansa inessive vuorotahtisessaan vuorotahtisessansa vuorotahtisissaan vuorotahtisissansa elative vuorotahtisestaan vuorotahtisestansa vuorotahtisistaan vuorotahtisistansa illative vuorotahtiseensa vuorotahtisiinsa adessive vuorotahtisellaan vuorotahtisellansa vuorotahtisillaan vuorotahtisillansa ablative vuorotahtiseltaan vuorotahtiseltansa vuorotahtisiltaan vuorotahtisiltansa allative vuorotahtiselleen vuorotahtisellensa vuorotahtisilleen vuorotahtisillensa essive vuorotahtisenaan vuorotahtisenansa vuorotahtisinaan vuorotahtisinansa translative vuorotahtisekseen vuorotahtiseksensa vuorotahtisikseen vuorotahtisiksensa abessive vuorotahtisettaan vuorotahtisettansa vuorotahtisittaan vuorotahtisittansa instructive — — comitative — vuorotahtisineen vuorotahtisinensa

Derived terms

• vuorotahtisesti
• vuorotahtisuus

Further reading

• “vuorotahtinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04