vuodenaikainen

Finnish

Etymology

vuodenaika +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋuo̯denˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈʋuo̞̯de̞nˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑikɑinen
• Syllabification^(key): vuo‧den‧ai‧kai‧nen

Adjective

vuodenaikainen

1. seasonal (reliant on or pertaining to seasons)

Declension

Inflection of vuodenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		vuodenaikainen	vuodenaikaiset
genitive		vuodenaikaisen	vuodenaikaisten vuodenaikaisien
partitive		vuodenaikaista	vuodenaikaisia
illative		vuodenaikaiseen	vuodenaikaisiin
		singular	plural
nominative		vuodenaikainen	vuodenaikaiset
accusative	nom.	vuodenaikainen	vuodenaikaiset
	gen.	vuodenaikaisen
genitive		vuodenaikaisen	vuodenaikaisten vuodenaikaisien
partitive		vuodenaikaista	vuodenaikaisia
inessive		vuodenaikaisessa	vuodenaikaisissa
elative		vuodenaikaisesta	vuodenaikaisista
illative		vuodenaikaiseen	vuodenaikaisiin
adessive		vuodenaikaisella	vuodenaikaisilla
ablative		vuodenaikaiselta	vuodenaikaisilta
allative		vuodenaikaiselle	vuodenaikaisille
essive		vuodenaikaisena	vuodenaikaisina
translative		vuodenaikaiseksi	vuodenaikaisiksi
abessive		vuodenaikaisetta	vuodenaikaisitta
instructive		—	vuodenaikaisin
comitative		—	vuodenaikaisine

Possessive forms of vuodenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vuodenaikaiseni vuodenaikaiseni accusative nom. vuodenaikaiseni vuodenaikaiseni gen. vuodenaikaiseni genitive vuodenaikaiseni vuodenaikaisteni vuodenaikaisieni partitive vuodenaikaistani vuodenaikaisiani inessive vuodenaikaisessani vuodenaikaisissani elative vuodenaikaisestani vuodenaikaisistani illative vuodenaikaiseeni vuodenaikaisiini adessive vuodenaikaisellani vuodenaikaisillani ablative vuodenaikaiseltani vuodenaikaisiltani allative vuodenaikaiselleni vuodenaikaisilleni essive vuodenaikaisenani vuodenaikaisinani translative vuodenaikaisekseni vuodenaikaisikseni abessive vuodenaikaisettani vuodenaikaisittani instructive — — comitative — vuodenaikaisineni second-person singular possessor singular plural nominative vuodenaikaisesi vuodenaikaisesi accusative nom. vuodenaikaisesi vuodenaikaisesi gen. vuodenaikaisesi genitive vuodenaikaisesi vuodenaikaistesi vuodenaikaisiesi partitive vuodenaikaistasi vuodenaikaisiasi inessive vuodenaikaisessasi vuodenaikaisissasi elative vuodenaikaisestasi vuodenaikaisistasi illative vuodenaikaiseesi vuodenaikaisiisi adessive vuodenaikaisellasi vuodenaikaisillasi ablative vuodenaikaiseltasi vuodenaikaisiltasi allative vuodenaikaisellesi vuodenaikaisillesi essive vuodenaikaisenasi vuodenaikaisinasi translative vuodenaikaiseksesi vuodenaikaisiksesi abessive vuodenaikaisettasi vuodenaikaisittasi instructive — — comitative — vuodenaikaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative vuodenaikaisemme vuodenaikaisemme accusative nom. vuodenaikaisemme vuodenaikaisemme gen. vuodenaikaisemme genitive vuodenaikaisemme vuodenaikaistemme vuodenaikaisiemme partitive vuodenaikaistamme vuodenaikaisiamme inessive vuodenaikaisessamme vuodenaikaisissamme elative vuodenaikaisestamme vuodenaikaisistamme illative vuodenaikaiseemme vuodenaikaisiimme adessive vuodenaikaisellamme vuodenaikaisillamme ablative vuodenaikaiseltamme vuodenaikaisiltamme allative vuodenaikaisellemme vuodenaikaisillemme essive vuodenaikaisenamme vuodenaikaisinamme translative vuodenaikaiseksemme vuodenaikaisiksemme abessive vuodenaikaisettamme vuodenaikaisittamme instructive — — comitative — vuodenaikaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative vuodenaikaisenne vuodenaikaisenne accusative nom. vuodenaikaisenne vuodenaikaisenne gen. vuodenaikaisenne genitive vuodenaikaisenne vuodenaikaistenne vuodenaikaisienne partitive vuodenaikaistanne vuodenaikaisianne inessive vuodenaikaisessanne vuodenaikaisissanne elative vuodenaikaisestanne vuodenaikaisistanne illative vuodenaikaiseenne vuodenaikaisiinne adessive vuodenaikaisellanne vuodenaikaisillanne ablative vuodenaikaiseltanne vuodenaikaisiltanne allative vuodenaikaisellenne vuodenaikaisillenne essive vuodenaikaisenanne vuodenaikaisinanne translative vuodenaikaiseksenne vuodenaikaisiksenne abessive vuodenaikaisettanne vuodenaikaisittanne instructive — — comitative — vuodenaikaisinenne third-person possessor singular plural nominative vuodenaikaisensa vuodenaikaisensa accusative nom. vuodenaikaisensa vuodenaikaisensa gen. vuodenaikaisensa genitive vuodenaikaisensa vuodenaikaistensa vuodenaikaisiensa partitive vuodenaikaistaan vuodenaikaistansa vuodenaikaisiaan vuodenaikaisiansa inessive vuodenaikaisessaan vuodenaikaisessansa vuodenaikaisissaan vuodenaikaisissansa elative vuodenaikaisestaan vuodenaikaisestansa vuodenaikaisistaan vuodenaikaisistansa illative vuodenaikaiseensa vuodenaikaisiinsa adessive vuodenaikaisellaan vuodenaikaisellansa vuodenaikaisillaan vuodenaikaisillansa ablative vuodenaikaiseltaan vuodenaikaiseltansa vuodenaikaisiltaan vuodenaikaisiltansa allative vuodenaikaiselleen vuodenaikaisellensa vuodenaikaisilleen vuodenaikaisillensa essive vuodenaikaisenaan vuodenaikaisenansa vuodenaikaisinaan vuodenaikaisinansa translative vuodenaikaisekseen vuodenaikaiseksensa vuodenaikaisikseen vuodenaikaisiksensa abessive vuodenaikaisettaan vuodenaikaisettansa vuodenaikaisittaan vuodenaikaisittansa instructive — — comitative — vuodenaikaisineen vuodenaikaisinensa

Derived terms

• vuodenaikaisesti
• vuodenaikaisuus

Further reading

• “vuodenaikainen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04