voitettu

Finnish

Participle

voitettu

1. past passive participle of voittaa

Declension

Inflection of voitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		voitettu	voitetut
genitive		voitetun	voitettujen
partitive		voitettua	voitettuja
illative		voitettuun	voitettuihin
		singular	plural
nominative		voitettu	voitetut
accusative	nom.	voitettu	voitetut
	gen.	voitetun
genitive		voitetun	voitettujen
partitive		voitettua	voitettuja
inessive		voitetussa	voitetuissa
elative		voitetusta	voitetuista
illative		voitettuun	voitettuihin
adessive		voitetulla	voitetuilla
ablative		voitetulta	voitetuilta
allative		voitetulle	voitetuille
essive		voitettuna	voitettuina
translative		voitetuksi	voitetuiksi
abessive		voitetutta	voitetuitta
instructive		—	voitetuin
comitative		—	voitettuine

Possessive forms of voitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative voitettuni voitettuni accusative nom. voitettuni voitettuni gen. voitettuni genitive voitettuni voitettujeni partitive voitettuani voitettujani inessive voitetussani voitetuissani elative voitetustani voitetuistani illative voitettuuni voitettuihini adessive voitetullani voitetuillani ablative voitetultani voitetuiltani allative voitetulleni voitetuilleni essive voitettunani voitettuinani translative voitetukseni voitetuikseni abessive voitetuttani voitetuittani instructive — — comitative — voitettuineni second-person singular possessor singular plural nominative voitettusi voitettusi accusative nom. voitettusi voitettusi gen. voitettusi genitive voitettusi voitettujesi partitive voitettuasi voitettujasi inessive voitetussasi voitetuissasi elative voitetustasi voitetuistasi illative voitettuusi voitettuihisi adessive voitetullasi voitetuillasi ablative voitetultasi voitetuiltasi allative voitetullesi voitetuillesi essive voitettunasi voitettuinasi translative voitetuksesi voitetuiksesi abessive voitetuttasi voitetuittasi instructive — — comitative — voitettuinesi first-person plural possessor singular plural nominative voitettumme voitettumme accusative nom. voitettumme voitettumme gen. voitettumme genitive voitettumme voitettujemme partitive voitettuamme voitettujamme inessive voitetussamme voitetuissamme elative voitetustamme voitetuistamme illative voitettuumme voitettuihimme adessive voitetullamme voitetuillamme ablative voitetultamme voitetuiltamme allative voitetullemme voitetuillemme essive voitettunamme voitettuinamme translative voitetuksemme voitetuiksemme abessive voitetuttamme voitetuittamme instructive — — comitative — voitettuinemme second-person plural possessor singular plural nominative voitettunne voitettunne accusative nom. voitettunne voitettunne gen. voitettunne genitive voitettunne voitettujenne partitive voitettuanne voitettujanne inessive voitetussanne voitetuissanne elative voitetustanne voitetuistanne illative voitettuunne voitettuihinne adessive voitetullanne voitetuillanne ablative voitetultanne voitetuiltanne allative voitetullenne voitetuillenne essive voitettunanne voitettuinanne translative voitetuksenne voitetuiksenne abessive voitetuttanne voitetuittanne instructive — — comitative — voitettuinenne third-person possessor singular plural nominative voitettunsa voitettunsa accusative nom. voitettunsa voitettunsa gen. voitettunsa genitive voitettunsa voitettujensa partitive voitettuaan voitettuansa voitettujaan voitettujansa inessive voitetussaan voitetussansa voitetuissaan voitetuissansa elative voitetustaan voitetustansa voitetuistaan voitetuistansa illative voitettuunsa voitettuihinsa adessive voitetullaan voitetullansa voitetuillaan voitetuillansa ablative voitetultaan voitetultansa voitetuiltaan voitetuiltansa allative voitetulleen voitetullensa voitetuilleen voitetuillensa essive voitettunaan voitettunansa voitettuinaan voitettuinansa translative voitetukseen voitetuksensa voitetuikseen voitetuiksensa abessive voitetuttaan voitetuttansa voitetuittaan voitetuittansa instructive — — comitative — voitettuineen voitettuinensa

Anagrams

• voitetut