Jump to content

voimakeino

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

voima +‎ keino

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋoi̯mɑˌkei̯no/, [ˈʋo̞i̯mɑ̝ˌk̟e̞i̯no̞]
  • Rhymes: -eino
  • Hyphenation(key): voima‧keino

Noun

[edit]

voimakeino

  1. (usually in the plural) force or violence as a means

Declension

[edit]
Inflection of voimakeino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative voimakeino voimakeinot
genitive voimakeinon voimakeinojen
partitive voimakeinoa voimakeinoja
illative voimakeinoon voimakeinoihin
singular plural
nominative voimakeino voimakeinot
accusative nom. voimakeino voimakeinot
gen. voimakeinon
genitive voimakeinon voimakeinojen
partitive voimakeinoa voimakeinoja
inessive voimakeinossa voimakeinoissa
elative voimakeinosta voimakeinoista
illative voimakeinoon voimakeinoihin
adessive voimakeinolla voimakeinoilla
ablative voimakeinolta voimakeinoilta
allative voimakeinolle voimakeinoille
essive voimakeinona voimakeinoina
translative voimakeinoksi voimakeinoiksi
abessive voimakeinotta voimakeinoitta
instructive voimakeinoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of voimakeino (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]