virkkaa

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *virkkadak. Related to Ingrian verkkaa, Karelian virkkua and Veps virkta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkːɑːˣ/, [ˈʋirkːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -irkːɑː
• Syllabification^(key): virk‧kaa

Verb

virkkaa (dialectal, rare, literary)

1. (intransitive) To speak, talk
2. (transitive) To say, utter

   Hän virkkaa.

   S/he says.

Usage notes

• This verb is in literary use but also occurs in eastern Finnish dialects, so it can be considered as belonging to standard Finnish despite being very rare there. The only common occurrence of this verb in standard Finnish is the saying älä muuta virka! (“damn right(!)”, literally “don't say anything else”), a slightly sarcastic reply indicating complete agreement.
• Note also the grammatical exception — the vowel changes: the verb's endings have back vowels (a, o, u) in the active voice, but front vowels (ä, ö, y) in the passive. The conjugation is shown in the verb's own conjugation table.

Conjugation

Inflection of virkkaa (Kotus type 56*A/kaivaa and 53*A/muistaa, kk-k gradation, irregular vowel harmony)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkan	en virka	1st sing.	olen virkkanut	en ole virkkanut
2nd sing.		virkat	et virka	2nd sing.	olet virkkanut	et ole virkkanut
3rd sing.		virkkaa	ei virka	3rd sing.	on virkkanut	ei ole virkkanut
1st plur.		virkamme	emme virka	1st plur.	olemme virkkaneet	emme ole virkkaneet
2nd plur.		virkatte	ette virka	2nd plur.	olette virkkaneet	ette ole virkkaneet
3rd plur.		virkkavat	eivät virka	3rd plur.	ovat virkkaneet	eivät ole virkkaneet
passive		virketään	ei virketä	passive	on virketty	ei ole virketty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkoin	en virkkanut	1st sing.	olin virkkanut	en ollut virkkanut
2nd sing.		virkoit	et virkkanut	2nd sing.	olit virkkanut	et ollut virkkanut
3rd sing.		virkkoi	ei virkkanut	3rd sing.	oli virkkanut	ei ollut virkkanut
1st plur.		virkoimme	emme virkkaneet	1st plur.	olimme virkkaneet	emme olleet virkkaneet
2nd plur.		virkoitte	ette virkkaneet	2nd plur.	olitte virkkaneet	ette olleet virkkaneet
3rd plur.		virkkoivat	eivät virkkaneet	3rd plur.	olivat virkkaneet	eivät olleet virkkaneet
passive		virkettiin	ei virketty	passive	oli virketty	ei ollut virketty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkkaisin	en virkkaisi	1st sing.	olisin virkkanut	en olisi virkkanut
2nd sing.		virkkaisit	et virkkaisi	2nd sing.	olisit virkkanut	et olisi virkkanut
3rd sing.		virkkaisi	ei virkkaisi	3rd sing.	olisi virkkanut	ei olisi virkkanut
1st plur.		virkkaisimme	emme virkkaisi	1st plur.	olisimme virkkaneet	emme olisi virkkaneet
2nd plur.		virkkaisitte	ette virkkaisi	2nd plur.	olisitte virkkaneet	ette olisi virkkaneet
3rd plur.		virkkaisivat	eivät virkkaisi	3rd plur.	olisivat virkkaneet	eivät olisi virkkaneet
passive		virkettäisiin	ei virkettäisi	passive	olisi virketty	ei olisi virketty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		virka	älä virka	2nd sing.	—	—
3rd sing.		virkkakoon	älköön virkkako	3rd sing.	olkoon virkkanut	älköön olko virkkanut
1st plur.		virkkakaamme	älkäämme virkkako	1st plur.	—	—
2nd plur.		virkkakaa	älkää virkkako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		virkkakoot	älkööt virkkako	3rd plur.	olkoot virkkaneet	älkööt olko virkkaneet
passive		virkettäköön	älköön virkettäkö	passive	olkoon virketty	älköön olko virketty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virkkanen	en virkkane	1st sing.	lienen virkkanut	en liene virkkanut
2nd sing.		virkkanet	et virkkane	2nd sing.	lienet virkkanut	et liene virkkanut
3rd sing.		virkkanee	ei virkkane	3rd sing.	lienee virkkanut	ei liene virkkanut
1st plur.		virkkanemme	emme virkkane	1st plur.	lienemme virkkaneet	emme liene virkkaneet
2nd plur.		virkkanette	ette virkkane	2nd plur.	lienette virkkaneet	ette liene virkkaneet
3rd plur.		virkkanevat	eivät virkkane	3rd plur.	lienevät virkkaneet	eivät liene virkkaneet
passive		virkettäneen	ei virkettäne	passive	lienee virketty	ei liene virketty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		virkkaa		present	virkkava	virkettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkkaakseni virkkaaksemme 2nd virkkaaksesi virkkaaksenne 3rd virkkaakseen virkkaaksensä		past	virkkanut	virketty
2nd	inessive2	virkkaessa	virkettäessä	agent4	virkkama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkkaessani virkkaessamme 2nd virkkaessasi virkkaessanne 3rd virkkaessaan virkkaessansä		negative	virkkamaton
	instructive	virkkaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form virkkaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	virkkamassa	—
	elative	virkkamasta	—
	illative	virkkamaan	—
	adessive	virkkamalla	—
	abessive	virkkamatta	—
	instructive	virkkaman	virkettämän
4th3	verbal noun	virkkaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virkkamaisillani virkkamaisillamme 2nd virkkamaisillasi virkkamaisillanne 3rd virkkamaisillaan virkkamaisillansä

Synonyms

• (to say): puhua
• (to utter): sanoa, päästää

Derived terms

• virke
• virkkaminen
• virkkoa

 

See also

• virkata (“to crochet”)

Further reading

• “virkkaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkːɑː/, [ˈʋirkːɑ̝ː]
• Rhymes: -irkːɑː
• Syllabification^(key): virk‧kaa

Verb

virkkaa

1. third-person singular present indicative of virkata

   Hän virkkaa.

   S/he crochets.

Etymology 3

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkːɑːˣ/, [ˈʋirkːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -irkːɑː
• Syllabification^(key): virk‧kaa

Verb

virkkaa

1. present active indicative connegative of virkata

   (Minä) en/ (Sinä) et/ Hän ei/ (Me) emme/ (Te) ette/ He eivät virkkaa.

   I/You/We/You/They don't / She/He doesn't crochet.

2. second-person singular present imperative of virkata

   Virkkaa!

   Crochet!

3. second-person singular present active imperative connegative of virkata

   Älä virkkaa!

   Don't crochet!

Anagrams

• rivakka