virkaatoimittava

Finnish

Etymology

virkaa +‎ toimittava

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirkɑːˌtoi̯mitːɑʋɑ/, [ˈʋirkɑ̝ːˌt̪o̞i̯mit̪ˌt̪ɑ̝ʋɑ̝]
• Rhymes: -ɑʋɑ
• Syllabification^(key): vir‧kaa‧toi‧mit‧ta‧va

Adjective

virkaatoimittava

1. Alternative form of virkaa toimittava

Declension

Inflection of virkaatoimittava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		virkaatoimittava	virkaatoimittavat
genitive		virkaatoimittavan	virkaatoimittavien
partitive		virkaatoimittavaa	virkaatoimittavia
illative		virkaatoimittavaan	virkaatoimittaviin
		singular	plural
nominative		virkaatoimittava	virkaatoimittavat
accusative	nom.	virkaatoimittava	virkaatoimittavat
	gen.	virkaatoimittavan
genitive		virkaatoimittavan	virkaatoimittavien virkaatoimittavain rare
partitive		virkaatoimittavaa	virkaatoimittavia
inessive		virkaatoimittavassa	virkaatoimittavissa
elative		virkaatoimittavasta	virkaatoimittavista
illative		virkaatoimittavaan	virkaatoimittaviin
adessive		virkaatoimittavalla	virkaatoimittavilla
ablative		virkaatoimittavalta	virkaatoimittavilta
allative		virkaatoimittavalle	virkaatoimittaville
essive		virkaatoimittavana	virkaatoimittavina
translative		virkaatoimittavaksi	virkaatoimittaviksi
abessive		virkaatoimittavatta	virkaatoimittavitta
instructive		—	virkaatoimittavin
comitative		—	virkaatoimittavine

Possessive forms of virkaatoimittava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative virkaatoimittavani virkaatoimittavani accusative nom. virkaatoimittavani virkaatoimittavani gen. virkaatoimittavani genitive virkaatoimittavani virkaatoimittavieni virkaatoimittavaini rare partitive virkaatoimittavaani virkaatoimittaviani inessive virkaatoimittavassani virkaatoimittavissani elative virkaatoimittavastani virkaatoimittavistani illative virkaatoimittavaani virkaatoimittaviini adessive virkaatoimittavallani virkaatoimittavillani ablative virkaatoimittavaltani virkaatoimittaviltani allative virkaatoimittavalleni virkaatoimittavilleni essive virkaatoimittavanani virkaatoimittavinani translative virkaatoimittavakseni virkaatoimittavikseni abessive virkaatoimittavattani virkaatoimittavittani instructive — — comitative — virkaatoimittavineni second-person singular possessor singular plural nominative virkaatoimittavasi virkaatoimittavasi accusative nom. virkaatoimittavasi virkaatoimittavasi gen. virkaatoimittavasi genitive virkaatoimittavasi virkaatoimittaviesi virkaatoimittavaisi rare partitive virkaatoimittavaasi virkaatoimittaviasi inessive virkaatoimittavassasi virkaatoimittavissasi elative virkaatoimittavastasi virkaatoimittavistasi illative virkaatoimittavaasi virkaatoimittaviisi adessive virkaatoimittavallasi virkaatoimittavillasi ablative virkaatoimittavaltasi virkaatoimittaviltasi allative virkaatoimittavallesi virkaatoimittavillesi essive virkaatoimittavanasi virkaatoimittavinasi translative virkaatoimittavaksesi virkaatoimittaviksesi abessive virkaatoimittavattasi virkaatoimittavittasi instructive — — comitative — virkaatoimittavinesi first-person plural possessor singular plural nominative virkaatoimittavamme virkaatoimittavamme accusative nom. virkaatoimittavamme virkaatoimittavamme gen. virkaatoimittavamme genitive virkaatoimittavamme virkaatoimittaviemme virkaatoimittavaimme rare partitive virkaatoimittavaamme virkaatoimittaviamme inessive virkaatoimittavassamme virkaatoimittavissamme elative virkaatoimittavastamme virkaatoimittavistamme illative virkaatoimittavaamme virkaatoimittaviimme adessive virkaatoimittavallamme virkaatoimittavillamme ablative virkaatoimittavaltamme virkaatoimittaviltamme allative virkaatoimittavallemme virkaatoimittavillemme essive virkaatoimittavanamme virkaatoimittavinamme translative virkaatoimittavaksemme virkaatoimittaviksemme abessive virkaatoimittavattamme virkaatoimittavittamme instructive — — comitative — virkaatoimittavinemme second-person plural possessor singular plural nominative virkaatoimittavanne virkaatoimittavanne accusative nom. virkaatoimittavanne virkaatoimittavanne gen. virkaatoimittavanne genitive virkaatoimittavanne virkaatoimittavienne virkaatoimittavainne rare partitive virkaatoimittavaanne virkaatoimittavianne inessive virkaatoimittavassanne virkaatoimittavissanne elative virkaatoimittavastanne virkaatoimittavistanne illative virkaatoimittavaanne virkaatoimittaviinne adessive virkaatoimittavallanne virkaatoimittavillanne ablative virkaatoimittavaltanne virkaatoimittaviltanne allative virkaatoimittavallenne virkaatoimittavillenne essive virkaatoimittavananne virkaatoimittavinanne translative virkaatoimittavaksenne virkaatoimittaviksenne abessive virkaatoimittavattanne virkaatoimittavittanne instructive — — comitative — virkaatoimittavinenne third-person possessor singular plural nominative virkaatoimittavansa virkaatoimittavansa accusative nom. virkaatoimittavansa virkaatoimittavansa gen. virkaatoimittavansa genitive virkaatoimittavansa virkaatoimittaviensa virkaatoimittavainsa rare partitive virkaatoimittavaansa virkaatoimittaviaan virkaatoimittaviansa inessive virkaatoimittavassaan virkaatoimittavassansa virkaatoimittavissaan virkaatoimittavissansa elative virkaatoimittavastaan virkaatoimittavastansa virkaatoimittavistaan virkaatoimittavistansa illative virkaatoimittavaansa virkaatoimittaviinsa adessive virkaatoimittavallaan virkaatoimittavallansa virkaatoimittavillaan virkaatoimittavillansa ablative virkaatoimittavaltaan virkaatoimittavaltansa virkaatoimittaviltaan virkaatoimittaviltansa allative virkaatoimittavalleen virkaatoimittavallensa virkaatoimittavilleen virkaatoimittavillensa essive virkaatoimittavanaan virkaatoimittavanansa virkaatoimittavinaan virkaatoimittavinansa translative virkaatoimittavakseen virkaatoimittavaksensa virkaatoimittavikseen virkaatoimittaviksensa abessive virkaatoimittavattaan virkaatoimittavattansa virkaatoimittavittaan virkaatoimittavittansa instructive — — comitative — virkaatoimittavineen virkaatoimittavinensa