viritelmä

Finnish

Etymology

virittää +‎ -(e)lmä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiritelmæ/, [ˈʋiriˌt̪e̞lmæ]
• Rhymes: -elmæ
• Hyphenation^(key): vi‧ri‧tel‧mä

Noun

viritelmä

1. setup, apparatus (especially a complicated or overly complicated one)
2. (linear algebra) span

Declension

Inflection of viritelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		viritelmä	viritelmät
genitive		viritelmän	viritelmien
partitive		viritelmää	viritelmiä
illative		viritelmään	viritelmiin
		singular	plural
nominative		viritelmä	viritelmät
accusative	nom.	viritelmä	viritelmät
	gen.	viritelmän
genitive		viritelmän	viritelmien viritelmäin rare
partitive		viritelmää	viritelmiä
inessive		viritelmässä	viritelmissä
elative		viritelmästä	viritelmistä
illative		viritelmään	viritelmiin
adessive		viritelmällä	viritelmillä
ablative		viritelmältä	viritelmiltä
allative		viritelmälle	viritelmille
essive		viritelmänä	viritelminä
translative		viritelmäksi	viritelmiksi
abessive		viritelmättä	viritelmittä
instructive		—	viritelmin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of viritelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative viritelmäni viritelmäni accusative nom. viritelmäni viritelmäni gen. viritelmäni genitive viritelmäni viritelmieni viritelmäini rare partitive viritelmääni viritelmiäni inessive viritelmässäni viritelmissäni elative viritelmästäni viritelmistäni illative viritelmääni viritelmiini adessive viritelmälläni viritelmilläni ablative viritelmältäni viritelmiltäni allative viritelmälleni viritelmilleni essive viritelmänäni viritelminäni translative viritelmäkseni viritelmikseni abessive viritelmättäni viritelmittäni instructive — — comitative — viritelmineni second-person singular possessor singular plural nominative viritelmäsi viritelmäsi accusative nom. viritelmäsi viritelmäsi gen. viritelmäsi genitive viritelmäsi viritelmiesi viritelmäisi rare partitive viritelmääsi viritelmiäsi inessive viritelmässäsi viritelmissäsi elative viritelmästäsi viritelmistäsi illative viritelmääsi viritelmiisi adessive viritelmälläsi viritelmilläsi ablative viritelmältäsi viritelmiltäsi allative viritelmällesi viritelmillesi essive viritelmänäsi viritelminäsi translative viritelmäksesi viritelmiksesi abessive viritelmättäsi viritelmittäsi instructive — — comitative — viritelminesi first-person plural possessor singular plural nominative viritelmämme viritelmämme accusative nom. viritelmämme viritelmämme gen. viritelmämme genitive viritelmämme viritelmiemme viritelmäimme rare partitive viritelmäämme viritelmiämme inessive viritelmässämme viritelmissämme elative viritelmästämme viritelmistämme illative viritelmäämme viritelmiimme adessive viritelmällämme viritelmillämme ablative viritelmältämme viritelmiltämme allative viritelmällemme viritelmillemme essive viritelmänämme viritelminämme translative viritelmäksemme viritelmiksemme abessive viritelmättämme viritelmittämme instructive — — comitative — viritelminemme second-person plural possessor singular plural nominative viritelmänne viritelmänne accusative nom. viritelmänne viritelmänne gen. viritelmänne genitive viritelmänne viritelmienne viritelmäinne rare partitive viritelmäänne viritelmiänne inessive viritelmässänne viritelmissänne elative viritelmästänne viritelmistänne illative viritelmäänne viritelmiinne adessive viritelmällänne viritelmillänne ablative viritelmältänne viritelmiltänne allative viritelmällenne viritelmillenne essive viritelmänänne viritelminänne translative viritelmäksenne viritelmiksenne abessive viritelmättänne viritelmittänne instructive — — comitative — viritelminenne third-person possessor singular plural nominative viritelmänsä viritelmänsä accusative nom. viritelmänsä viritelmänsä gen. viritelmänsä genitive viritelmänsä viritelmiensä viritelmäinsä rare partitive viritelmäänsä viritelmiään viritelmiänsä inessive viritelmässään viritelmässänsä viritelmissään viritelmissänsä elative viritelmästään viritelmästänsä viritelmistään viritelmistänsä illative viritelmäänsä viritelmiinsä adessive viritelmällään viritelmällänsä viritelmillään viritelmillänsä ablative viritelmältään viritelmältänsä viritelmiltään viritelmiltänsä allative viritelmälleen viritelmällensä viritelmilleen viritelmillensä essive viritelmänään viritelmänänsä viritelminään viritelminänsä translative viritelmäkseen viritelmäksensä viritelmikseen viritelmiksensä abessive viritelmättään viritelmättänsä viritelmittään viritelmittänsä instructive — — comitative — viritelmineen viritelminensä

Further reading

• “viritelmä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04