viimän

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viime- (“past”). Akin to Finnish viimein.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiːmæn/, [ˈʋiːmən]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiːmæn/, [ˈʋiːmæn]
• Rhymes: -iːmæn
• Hyphenation: vii‧män

Adverb

viimän

1. finally, at last

Derived terms

• viimänki

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 673