vihi

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋihi/, [ˈʋiɦi]
• Rhymes: -ihi
• Hyphenation^(key): vi‧hi

Etymology 1

From Proto-Finnic *vihi, probably a borrowing from Proto-Germanic *wīsijaną.

Noun

vihi

1. (hunting, archaic) In some traditional hunting traps, a fence that serves to guide the prey towards the trap.
2. (figuratively) wind, inkling, scent (slight suspicion or hint)

   saada vihiä (+ elative) ― to get wind of

Declension

Inflection of vihi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		vihi	vihit
genitive		vihin	vihien
partitive		vihiä	vihejä
illative		vihiin	viheihin
		singular	plural
nominative		vihi	vihit
accusative	nom.	vihi	vihit
	gen.	vihin
genitive		vihin	vihien
partitive		vihiä	vihejä
inessive		vihissä	viheissä
elative		vihistä	viheistä
illative		vihiin	viheihin
adessive		vihillä	viheillä
ablative		vihiltä	viheiltä
allative		vihille	viheille
essive		vihinä	viheinä
translative		vihiksi	viheiksi
abessive		vihittä	viheittä
instructive		—	vihein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of vihi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative vihini vihini accusative nom. vihini vihini gen. vihini genitive vihini vihieni partitive vihiäni vihejäni inessive vihissäni viheissäni elative vihistäni viheistäni illative vihiini viheihini adessive vihilläni viheilläni ablative vihiltäni viheiltäni allative vihilleni viheilleni essive vihinäni viheinäni translative vihikseni viheikseni abessive vihittäni viheittäni instructive — — comitative — viheineni second-person singular possessor singular plural nominative vihisi vihisi accusative nom. vihisi vihisi gen. vihisi genitive vihisi vihiesi partitive vihiäsi vihejäsi inessive vihissäsi viheissäsi elative vihistäsi viheistäsi illative vihiisi viheihisi adessive vihilläsi viheilläsi ablative vihiltäsi viheiltäsi allative vihillesi viheillesi essive vihinäsi viheinäsi translative vihiksesi viheiksesi abessive vihittäsi viheittäsi instructive — — comitative — viheinesi first-person plural possessor singular plural nominative vihimme vihimme accusative nom. vihimme vihimme gen. vihimme genitive vihimme vihiemme partitive vihiämme vihejämme inessive vihissämme viheissämme elative vihistämme viheistämme illative vihiimme viheihimme adessive vihillämme viheillämme ablative vihiltämme viheiltämme allative vihillemme viheillemme essive vihinämme viheinämme translative vihiksemme viheiksemme abessive vihittämme viheittämme instructive — — comitative — viheinemme second-person plural possessor singular plural nominative vihinne vihinne accusative nom. vihinne vihinne gen. vihinne genitive vihinne vihienne partitive vihiänne vihejänne inessive vihissänne viheissänne elative vihistänne viheistänne illative vihiinne viheihinne adessive vihillänne viheillänne ablative vihiltänne viheiltänne allative vihillenne viheillenne essive vihinänne viheinänne translative vihiksenne viheiksenne abessive vihittänne viheittänne instructive — — comitative — viheinenne third-person possessor singular plural nominative vihinsä vihinsä accusative nom. vihinsä vihinsä gen. vihinsä genitive vihinsä vihiensä partitive vihiään vihiänsä vihejään vihejänsä inessive vihissään vihissänsä viheissään viheissänsä elative vihistään vihistänsä viheistään viheistänsä illative vihiinsä viheihinsä adessive vihillään vihillänsä viheillään viheillänsä ablative vihiltään vihiltänsä viheiltään viheiltänsä allative vihilleen vihillensä viheilleen viheillensä essive vihinään vihinänsä viheinään viheinänsä translative vihikseen vihiksensä viheikseen viheiksensä abessive vihittään vihittänsä viheittään viheittänsä instructive — — comitative — viheineen viheinensä

Synonyms

• (inkling): aavistus, vainu, vihja

Derived terms

• saada vihiä
• Vihelä
• vihikoira
• Vihinen
• vihivaunu
• vihjata

 

Further reading

• “vihi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

vihi

1. inflection of vihkiä:
   1. present active indicative connegative
   2. second-person singular present imperative
   3. second-person singular present active imperative connegative

See also

• vihillä, vihiltä, vihille