vankistua

Finnish

Etymology

vankistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkistuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟is̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): van‧kis‧tua

Verb

vankistua

1. (intransitive) to become (more) robust or sturdy

Conjugation

Inflection of vankistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankistun	en vankistu	1st sing.	olen vankistunut	en ole vankistunut
2nd sing.		vankistut	et vankistu	2nd sing.	olet vankistunut	et ole vankistunut
3rd sing.		vankistuu	ei vankistu	3rd sing.	on vankistunut	ei ole vankistunut
1st plur.		vankistumme	emme vankistu	1st plur.	olemme vankistuneet	emme ole vankistuneet
2nd plur.		vankistutte	ette vankistu	2nd plur.	olette vankistuneet	ette ole vankistuneet
3rd plur.		vankistuvat	eivät vankistu	3rd plur.	ovat vankistuneet	eivät ole vankistuneet
passive		vankistutaan	ei vankistuta	passive	on vankistuttu	ei ole vankistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankistuin	en vankistunut	1st sing.	olin vankistunut	en ollut vankistunut
2nd sing.		vankistuit	et vankistunut	2nd sing.	olit vankistunut	et ollut vankistunut
3rd sing.		vankistui	ei vankistunut	3rd sing.	oli vankistunut	ei ollut vankistunut
1st plur.		vankistuimme	emme vankistuneet	1st plur.	olimme vankistuneet	emme olleet vankistuneet
2nd plur.		vankistuitte	ette vankistuneet	2nd plur.	olitte vankistuneet	ette olleet vankistuneet
3rd plur.		vankistuivat	eivät vankistuneet	3rd plur.	olivat vankistuneet	eivät olleet vankistuneet
passive		vankistuttiin	ei vankistuttu	passive	oli vankistuttu	ei ollut vankistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankistuisin	en vankistuisi	1st sing.	olisin vankistunut	en olisi vankistunut
2nd sing.		vankistuisit	et vankistuisi	2nd sing.	olisit vankistunut	et olisi vankistunut
3rd sing.		vankistuisi	ei vankistuisi	3rd sing.	olisi vankistunut	ei olisi vankistunut
1st plur.		vankistuisimme	emme vankistuisi	1st plur.	olisimme vankistuneet	emme olisi vankistuneet
2nd plur.		vankistuisitte	ette vankistuisi	2nd plur.	olisitte vankistuneet	ette olisi vankistuneet
3rd plur.		vankistuisivat	eivät vankistuisi	3rd plur.	olisivat vankistuneet	eivät olisi vankistuneet
passive		vankistuttaisiin	ei vankistuttaisi	passive	olisi vankistuttu	ei olisi vankistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vankistu	älä vankistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vankistukoon	älköön vankistuko	3rd sing.	olkoon vankistunut	älköön olko vankistunut
1st plur.		vankistukaamme	älkäämme vankistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vankistukaa	älkää vankistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vankistukoot	älkööt vankistuko	3rd plur.	olkoot vankistuneet	älkööt olko vankistuneet
passive		vankistuttakoon	älköön vankistuttako	passive	olkoon vankistuttu	älköön olko vankistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankistunen	en vankistune	1st sing.	lienen vankistunut	en liene vankistunut
2nd sing.		vankistunet	et vankistune	2nd sing.	lienet vankistunut	et liene vankistunut
3rd sing.		vankistunee	ei vankistune	3rd sing.	lienee vankistunut	ei liene vankistunut
1st plur.		vankistunemme	emme vankistune	1st plur.	lienemme vankistuneet	emme liene vankistuneet
2nd plur.		vankistunette	ette vankistune	2nd plur.	lienette vankistuneet	ette liene vankistuneet
3rd plur.		vankistunevat	eivät vankistune	3rd plur.	lienevät vankistuneet	eivät liene vankistuneet
passive		vankistuttaneen	ei vankistuttane	passive	lienee vankistuttu	ei liene vankistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vankistua		present	vankistuva	vankistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankistuakseni vankistuaksemme 2nd vankistuaksesi vankistuaksenne 3rd vankistuakseen vankistuaksensa		past	vankistunut	vankistuttu
2nd	inessive2	vankistuessa	vankistuttaessa	agent4	vankistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankistuessani vankistuessamme 2nd vankistuessasi vankistuessanne 3rd vankistuessaan vankistuessansa		negative	vankistumaton
	instructive	vankistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vankistumassa	—
	elative	vankistumasta	—
	illative	vankistumaan	—
	adessive	vankistumalla	—
	abessive	vankistumatta	—
	instructive	vankistuman	vankistuttaman
4th3	verbal noun	vankistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankistumaisillani vankistumaisillamme 2nd vankistumaisillasi vankistumaisillanne 3rd vankistumaisillaan vankistumaisillansa

Further reading

• “vankistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04