vankentua

Finnish

Etymology

vankentaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkentuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋk̟e̞n̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): van‧ken‧tua

Verb

vankentua

1. (intransitive) to become (more) robust or sturdy

Conjugation

Inflection of vankentua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankennun	en vankennu	1st sing.	olen vankentunut	en ole vankentunut
2nd sing.		vankennut	et vankennu	2nd sing.	olet vankentunut	et ole vankentunut
3rd sing.		vankentuu	ei vankennu	3rd sing.	on vankentunut	ei ole vankentunut
1st plur.		vankennumme	emme vankennu	1st plur.	olemme vankentuneet	emme ole vankentuneet
2nd plur.		vankennutte	ette vankennu	2nd plur.	olette vankentuneet	ette ole vankentuneet
3rd plur.		vankentuvat	eivät vankennu	3rd plur.	ovat vankentuneet	eivät ole vankentuneet
passive		vankennutaan	ei vankennuta	passive	on vankennuttu	ei ole vankennuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankennuin	en vankentunut	1st sing.	olin vankentunut	en ollut vankentunut
2nd sing.		vankennuit	et vankentunut	2nd sing.	olit vankentunut	et ollut vankentunut
3rd sing.		vankentui	ei vankentunut	3rd sing.	oli vankentunut	ei ollut vankentunut
1st plur.		vankennuimme	emme vankentuneet	1st plur.	olimme vankentuneet	emme olleet vankentuneet
2nd plur.		vankennuitte	ette vankentuneet	2nd plur.	olitte vankentuneet	ette olleet vankentuneet
3rd plur.		vankentuivat	eivät vankentuneet	3rd plur.	olivat vankentuneet	eivät olleet vankentuneet
passive		vankennuttiin	ei vankennuttu	passive	oli vankennuttu	ei ollut vankennuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankentuisin	en vankentuisi	1st sing.	olisin vankentunut	en olisi vankentunut
2nd sing.		vankentuisit	et vankentuisi	2nd sing.	olisit vankentunut	et olisi vankentunut
3rd sing.		vankentuisi	ei vankentuisi	3rd sing.	olisi vankentunut	ei olisi vankentunut
1st plur.		vankentuisimme	emme vankentuisi	1st plur.	olisimme vankentuneet	emme olisi vankentuneet
2nd plur.		vankentuisitte	ette vankentuisi	2nd plur.	olisitte vankentuneet	ette olisi vankentuneet
3rd plur.		vankentuisivat	eivät vankentuisi	3rd plur.	olisivat vankentuneet	eivät olisi vankentuneet
passive		vankennuttaisiin	ei vankennuttaisi	passive	olisi vankennuttu	ei olisi vankennuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vankennu	älä vankennu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vankentukoon	älköön vankentuko	3rd sing.	olkoon vankentunut	älköön olko vankentunut
1st plur.		vankentukaamme	älkäämme vankentuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vankentukaa	älkää vankentuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vankentukoot	älkööt vankentuko	3rd plur.	olkoot vankentuneet	älkööt olko vankentuneet
passive		vankennuttakoon	älköön vankennuttako	passive	olkoon vankennuttu	älköön olko vankennuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankentunen	en vankentune	1st sing.	lienen vankentunut	en liene vankentunut
2nd sing.		vankentunet	et vankentune	2nd sing.	lienet vankentunut	et liene vankentunut
3rd sing.		vankentunee	ei vankentune	3rd sing.	lienee vankentunut	ei liene vankentunut
1st plur.		vankentunemme	emme vankentune	1st plur.	lienemme vankentuneet	emme liene vankentuneet
2nd plur.		vankentunette	ette vankentune	2nd plur.	lienette vankentuneet	ette liene vankentuneet
3rd plur.		vankentunevat	eivät vankentune	3rd plur.	lienevät vankentuneet	eivät liene vankentuneet
passive		vankennuttaneen	ei vankennuttane	passive	lienee vankennuttu	ei liene vankennuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vankentua		present	vankentuva	vankennuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentuakseni vankentuaksemme 2nd vankentuaksesi vankentuaksenne 3rd vankentuakseen vankentuaksensa		past	vankentunut	vankennuttu
2nd	inessive2	vankentuessa	vankennuttaessa	agent4	vankentuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentuessani vankentuessamme 2nd vankentuessasi vankentuessanne 3rd vankentuessaan vankentuessansa		negative	vankentumaton
	instructive	vankentuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vankentumassa	—
	elative	vankentumasta	—
	illative	vankentumaan	—
	adessive	vankentumalla	—
	abessive	vankentumatta	—
	instructive	vankentuman	vankennuttaman
4th3	verbal noun	vankentuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankentumaisillani vankentumaisillamme 2nd vankentumaisillasi vankentumaisillanne 3rd vankentumaisillaan vankentumaisillansa

Further reading

• “vankentua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04