vanha kunnon

Finnish

Etymology

vanha (“old”) + kunnon (“true, proper”)

Adjective

vanha kunnon (not comparable)

1. good old

Declension

Inflection of vanha kunnon (type 9/kala) singular plural nominative vanha kunnon vanhat kunnon genitive vanhan kunnon vanhojen kunnon vanhain kunnon partitive vanhaa kunnon vanhoja kunnon accusative vanha kunnon vanhan kunnon vanhat kunnon inessive vanhassa kunnon vanhoissa kunnon elative vanhasta kunnon vanhoista kunnon illative vanhaan kunnon vanhoihin kunnon adessive vanhalla kunnon vanhoilla kunnon ablative vanhalta kunnon vanhoilta kunnon allative vanhalle kunnon vanhoille kunnon essive vanhana kunnon vanhoina kunnon translative vanhaksi kunnon vanhoiksi kunnon abessive – – instructive – vanhoin kunnon comitative – vanhoine kunnon