vallitseminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vallita +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑlːitseminen/, [ˈʋɑ̝lːitˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): val‧lit‧se‧mi‧nen

Noun

[edit]

vallitseminen

  1. verbal noun of vallita
    1. prevailing, predominating
    2. dominating, administering

Declension

[edit]
Inflection of vallitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vallitseminen vallitsemiset
genitive vallitsemisen vallitsemisten
vallitsemisien
partitive vallitsemista vallitsemisia
illative vallitsemiseen vallitsemisiin
singular plural
nominative vallitseminen vallitsemiset
accusative nom. vallitseminen vallitsemiset
gen. vallitsemisen
genitive vallitsemisen vallitsemisten
vallitsemisien
partitive vallitsemista vallitsemisia
inessive vallitsemisessa vallitsemisissa
elative vallitsemisesta vallitsemisista
illative vallitsemiseen vallitsemisiin
adessive vallitsemisella vallitsemisilla
ablative vallitsemiselta vallitsemisilta
allative vallitsemiselle vallitsemisille
essive vallitsemisena vallitsemisina
translative vallitsemiseksi vallitsemisiksi
abessive vallitsemisetta vallitsemisitta
instructive vallitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vallitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)