vajaavaltainen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

vajaa +‎ -valtainen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋɑjɑːˌʋɑltɑi̯nen/, [ˈʋɑ̝jɑ̝ːˌʋɑ̝l̪t̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑltɑinen
  • Hyphenation(key): vajaa‧valtai‧nen

Noun

[edit]

vajaavaltainen

  1. (law) incompetent person (person unable to participate in legal proceedings or transactions, either due to their young age or their insufficient mental capacity)

Declension

[edit]
Inflection of vajaavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vajaavaltainen vajaavaltaiset
genitive vajaavaltaisen vajaavaltaisten
vajaavaltaisien
partitive vajaavaltaista vajaavaltaisia
illative vajaavaltaiseen vajaavaltaisiin
singular plural
nominative vajaavaltainen vajaavaltaiset
accusative nom. vajaavaltainen vajaavaltaiset
gen. vajaavaltaisen
genitive vajaavaltaisen vajaavaltaisten
vajaavaltaisien
partitive vajaavaltaista vajaavaltaisia
inessive vajaavaltaisessa vajaavaltaisissa
elative vajaavaltaisesta vajaavaltaisista
illative vajaavaltaiseen vajaavaltaisiin
adessive vajaavaltaisella vajaavaltaisilla
ablative vajaavaltaiselta vajaavaltaisilta
allative vajaavaltaiselle vajaavaltaisille
essive vajaavaltaisena vajaavaltaisina
translative vajaavaltaiseksi vajaavaltaisiksi
abessive vajaavaltaisetta vajaavaltaisitta
instructive vajaavaltaisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vajaavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Adjective

[edit]

vajaavaltainen (not comparable)

  1. (law) incompetent

Declension

[edit]
Possessive forms of vajaavaltainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

See also

[edit]

Further reading

[edit]