väsääminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

väsätä +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈʋæsæːminen/, [ˈʋæs̠æːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): vä‧sää‧mi‧nen

Noun

[edit]

väsääminen

  1. verbal noun of väsätä
    1. (colloquial) making, creating, especially without much care or previous experience

Declension

[edit]
Inflection of väsääminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative väsääminen väsäämiset
genitive väsäämisen väsäämisten
väsäämisien
partitive väsäämistä väsäämisiä
illative väsäämiseen väsäämisiin
singular plural
nominative väsääminen väsäämiset
accusative nom. väsääminen väsäämiset
gen. väsäämisen
genitive väsäämisen väsäämisten
väsäämisien
partitive väsäämistä väsäämisiä
inessive väsäämisessä väsäämisissä
elative väsäämisestä väsäämisistä
illative väsäämiseen väsäämisiin
adessive väsäämisellä väsäämisillä
ablative väsäämiseltä väsäämisiltä
allative väsäämiselle väsäämisille
essive väsäämisenä väsäämisinä
translative väsäämiseksi väsäämisiksi
abessive väsäämisettä väsäämisittä
instructive väsäämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of väsääminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)