uudismielinen

Finnish

Etymology

uudis- (“renewal”) +‎ -mielinen (“minded”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːdisˌmie̯linen/, [ˈuːdis̠ˌmie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): uudis‧mieli‧nen

Adjective

uudismielinen (comparative uudismielisempi, superlative uudismielisin)

1. Synonym of uudistusmielinen (“reformist”).

Declension

Inflection of uudismielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		uudismielinen	uudismieliset
genitive		uudismielisen	uudismielisten uudismielisien
partitive		uudismielistä	uudismielisiä
illative		uudismieliseen	uudismielisiin
		singular	plural
nominative		uudismielinen	uudismieliset
accusative	nom.	uudismielinen	uudismieliset
	gen.	uudismielisen
genitive		uudismielisen	uudismielisten uudismielisien
partitive		uudismielistä	uudismielisiä
inessive		uudismielisessä	uudismielisissä
elative		uudismielisestä	uudismielisistä
illative		uudismieliseen	uudismielisiin
adessive		uudismielisellä	uudismielisillä
ablative		uudismieliseltä	uudismielisiltä
allative		uudismieliselle	uudismielisille
essive		uudismielisenä	uudismielisinä
translative		uudismieliseksi	uudismielisiksi
abessive		uudismielisettä	uudismielisittä
instructive		—	uudismielisin
comitative		—	uudismielisine

Possessive forms of uudismielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uudismieliseni uudismieliseni accusative nom. uudismieliseni uudismieliseni gen. uudismieliseni genitive uudismieliseni uudismielisteni uudismielisieni partitive uudismielistäni uudismielisiäni inessive uudismielisessäni uudismielisissäni elative uudismielisestäni uudismielisistäni illative uudismieliseeni uudismielisiini adessive uudismieliselläni uudismielisilläni ablative uudismieliseltäni uudismielisiltäni allative uudismieliselleni uudismielisilleni essive uudismielisenäni uudismielisinäni translative uudismielisekseni uudismielisikseni abessive uudismielisettäni uudismielisittäni instructive — — comitative — uudismielisineni second-person singular possessor singular plural nominative uudismielisesi uudismielisesi accusative nom. uudismielisesi uudismielisesi gen. uudismielisesi genitive uudismielisesi uudismielistesi uudismielisiesi partitive uudismielistäsi uudismielisiäsi inessive uudismielisessäsi uudismielisissäsi elative uudismielisestäsi uudismielisistäsi illative uudismieliseesi uudismielisiisi adessive uudismieliselläsi uudismielisilläsi ablative uudismieliseltäsi uudismielisiltäsi allative uudismielisellesi uudismielisillesi essive uudismielisenäsi uudismielisinäsi translative uudismieliseksesi uudismielisiksesi abessive uudismielisettäsi uudismielisittäsi instructive — — comitative — uudismielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative uudismielisemme uudismielisemme accusative nom. uudismielisemme uudismielisemme gen. uudismielisemme genitive uudismielisemme uudismielistemme uudismielisiemme partitive uudismielistämme uudismielisiämme inessive uudismielisessämme uudismielisissämme elative uudismielisestämme uudismielisistämme illative uudismieliseemme uudismielisiimme adessive uudismielisellämme uudismielisillämme ablative uudismieliseltämme uudismielisiltämme allative uudismielisellemme uudismielisillemme essive uudismielisenämme uudismielisinämme translative uudismieliseksemme uudismielisiksemme abessive uudismielisettämme uudismielisittämme instructive — — comitative — uudismielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative uudismielisenne uudismielisenne accusative nom. uudismielisenne uudismielisenne gen. uudismielisenne genitive uudismielisenne uudismielistenne uudismielisienne partitive uudismielistänne uudismielisiänne inessive uudismielisessänne uudismielisissänne elative uudismielisestänne uudismielisistänne illative uudismieliseenne uudismielisiinne adessive uudismielisellänne uudismielisillänne ablative uudismieliseltänne uudismielisiltänne allative uudismielisellenne uudismielisillenne essive uudismielisenänne uudismielisinänne translative uudismieliseksenne uudismielisiksenne abessive uudismielisettänne uudismielisittänne instructive — — comitative — uudismielisinenne third-person possessor singular plural nominative uudismielisensä uudismielisensä accusative nom. uudismielisensä uudismielisensä gen. uudismielisensä genitive uudismielisensä uudismielistensä uudismielisiensä partitive uudismielistään uudismielistänsä uudismielisiään uudismielisiänsä inessive uudismielisessään uudismielisessänsä uudismielisissään uudismielisissänsä elative uudismielisestään uudismielisestänsä uudismielisistään uudismielisistänsä illative uudismieliseensä uudismielisiinsä adessive uudismielisellään uudismielisellänsä uudismielisillään uudismielisillänsä ablative uudismieliseltään uudismieliseltänsä uudismielisiltään uudismielisiltänsä allative uudismieliselleen uudismielisellensä uudismielisilleen uudismielisillensä essive uudismielisenään uudismielisenänsä uudismielisinään uudismielisinänsä translative uudismielisekseen uudismieliseksensä uudismielisikseen uudismielisiksensä abessive uudismielisettään uudismielisettänsä uudismielisittään uudismielisittänsä instructive — — comitative — uudismielisineen uudismielisinensä

Further reading

• “uudismielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04