uudenaikainen

Finnish

Etymology

uuden (“of new”) +‎ aikainen (“-timey”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuːdenˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈuːde̞nˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑikɑinen
• Syllabification^(key): uu‧den‧ai‧kai‧nen

Adjective

uudenaikainen (comparative uudenaikaisempi, superlative uudenaikaisin)

1. modern

Declension

Inflection of uudenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		uudenaikainen	uudenaikaiset
genitive		uudenaikaisen	uudenaikaisten uudenaikaisien
partitive		uudenaikaista	uudenaikaisia
illative		uudenaikaiseen	uudenaikaisiin
		singular	plural
nominative		uudenaikainen	uudenaikaiset
accusative	nom.	uudenaikainen	uudenaikaiset
	gen.	uudenaikaisen
genitive		uudenaikaisen	uudenaikaisten uudenaikaisien
partitive		uudenaikaista	uudenaikaisia
inessive		uudenaikaisessa	uudenaikaisissa
elative		uudenaikaisesta	uudenaikaisista
illative		uudenaikaiseen	uudenaikaisiin
adessive		uudenaikaisella	uudenaikaisilla
ablative		uudenaikaiselta	uudenaikaisilta
allative		uudenaikaiselle	uudenaikaisille
essive		uudenaikaisena	uudenaikaisina
translative		uudenaikaiseksi	uudenaikaisiksi
abessive		uudenaikaisetta	uudenaikaisitta
instructive		—	uudenaikaisin
comitative		—	uudenaikaisine

Possessive forms of uudenaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uudenaikaiseni uudenaikaiseni accusative nom. uudenaikaiseni uudenaikaiseni gen. uudenaikaiseni genitive uudenaikaiseni uudenaikaisteni uudenaikaisieni partitive uudenaikaistani uudenaikaisiani inessive uudenaikaisessani uudenaikaisissani elative uudenaikaisestani uudenaikaisistani illative uudenaikaiseeni uudenaikaisiini adessive uudenaikaisellani uudenaikaisillani ablative uudenaikaiseltani uudenaikaisiltani allative uudenaikaiselleni uudenaikaisilleni essive uudenaikaisenani uudenaikaisinani translative uudenaikaisekseni uudenaikaisikseni abessive uudenaikaisettani uudenaikaisittani instructive — — comitative — uudenaikaisineni second-person singular possessor singular plural nominative uudenaikaisesi uudenaikaisesi accusative nom. uudenaikaisesi uudenaikaisesi gen. uudenaikaisesi genitive uudenaikaisesi uudenaikaistesi uudenaikaisiesi partitive uudenaikaistasi uudenaikaisiasi inessive uudenaikaisessasi uudenaikaisissasi elative uudenaikaisestasi uudenaikaisistasi illative uudenaikaiseesi uudenaikaisiisi adessive uudenaikaisellasi uudenaikaisillasi ablative uudenaikaiseltasi uudenaikaisiltasi allative uudenaikaisellesi uudenaikaisillesi essive uudenaikaisenasi uudenaikaisinasi translative uudenaikaiseksesi uudenaikaisiksesi abessive uudenaikaisettasi uudenaikaisittasi instructive — — comitative — uudenaikaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative uudenaikaisemme uudenaikaisemme accusative nom. uudenaikaisemme uudenaikaisemme gen. uudenaikaisemme genitive uudenaikaisemme uudenaikaistemme uudenaikaisiemme partitive uudenaikaistamme uudenaikaisiamme inessive uudenaikaisessamme uudenaikaisissamme elative uudenaikaisestamme uudenaikaisistamme illative uudenaikaiseemme uudenaikaisiimme adessive uudenaikaisellamme uudenaikaisillamme ablative uudenaikaiseltamme uudenaikaisiltamme allative uudenaikaisellemme uudenaikaisillemme essive uudenaikaisenamme uudenaikaisinamme translative uudenaikaiseksemme uudenaikaisiksemme abessive uudenaikaisettamme uudenaikaisittamme instructive — — comitative — uudenaikaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative uudenaikaisenne uudenaikaisenne accusative nom. uudenaikaisenne uudenaikaisenne gen. uudenaikaisenne genitive uudenaikaisenne uudenaikaistenne uudenaikaisienne partitive uudenaikaistanne uudenaikaisianne inessive uudenaikaisessanne uudenaikaisissanne elative uudenaikaisestanne uudenaikaisistanne illative uudenaikaiseenne uudenaikaisiinne adessive uudenaikaisellanne uudenaikaisillanne ablative uudenaikaiseltanne uudenaikaisiltanne allative uudenaikaisellenne uudenaikaisillenne essive uudenaikaisenanne uudenaikaisinanne translative uudenaikaiseksenne uudenaikaisiksenne abessive uudenaikaisettanne uudenaikaisittanne instructive — — comitative — uudenaikaisinenne third-person possessor singular plural nominative uudenaikaisensa uudenaikaisensa accusative nom. uudenaikaisensa uudenaikaisensa gen. uudenaikaisensa genitive uudenaikaisensa uudenaikaistensa uudenaikaisiensa partitive uudenaikaistaan uudenaikaistansa uudenaikaisiaan uudenaikaisiansa inessive uudenaikaisessaan uudenaikaisessansa uudenaikaisissaan uudenaikaisissansa elative uudenaikaisestaan uudenaikaisestansa uudenaikaisistaan uudenaikaisistansa illative uudenaikaiseensa uudenaikaisiinsa adessive uudenaikaisellaan uudenaikaisellansa uudenaikaisillaan uudenaikaisillansa ablative uudenaikaiseltaan uudenaikaiseltansa uudenaikaisiltaan uudenaikaisiltansa allative uudenaikaiselleen uudenaikaisellensa uudenaikaisilleen uudenaikaisillensa essive uudenaikaisenaan uudenaikaisenansa uudenaikaisinaan uudenaikaisinansa translative uudenaikaisekseen uudenaikaiseksensa uudenaikaisikseen uudenaikaisiksensa abessive uudenaikaisettaan uudenaikaisettansa uudenaikaisittaan uudenaikaisittansa instructive — — comitative — uudenaikaisineen uudenaikaisinensa

Synonyms

• nykyaikainen

Derived terms

• uudenaikaistaa
• uudenaikaisuus

 

Further reading

• “uudenaikainen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04