urittaa

Finnish

Etymology

ura +‎ -(i)ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuritːɑːˣ/, [ˈurit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uritːɑː
• Hyphenation^(key): urit‧taa

Verb

urittaa

1. (transitive) to groove (cut grooves into or onto)

Conjugation

Inflection of urittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uritan	en urita	1st sing.	olen urittanut	en ole urittanut
2nd sing.		uritat	et urita	2nd sing.	olet urittanut	et ole urittanut
3rd sing.		urittaa	ei urita	3rd sing.	on urittanut	ei ole urittanut
1st plur.		uritamme	emme urita	1st plur.	olemme urittaneet	emme ole urittaneet
2nd plur.		uritatte	ette urita	2nd plur.	olette urittaneet	ette ole urittaneet
3rd plur.		urittavat	eivät urita	3rd plur.	ovat urittaneet	eivät ole urittaneet
passive		uritetaan	ei uriteta	passive	on uritettu	ei ole uritettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		uritin	en urittanut	1st sing.	olin urittanut	en ollut urittanut
2nd sing.		uritit	et urittanut	2nd sing.	olit urittanut	et ollut urittanut
3rd sing.		uritti	ei urittanut	3rd sing.	oli urittanut	ei ollut urittanut
1st plur.		uritimme	emme urittaneet	1st plur.	olimme urittaneet	emme olleet urittaneet
2nd plur.		urititte	ette urittaneet	2nd plur.	olitte urittaneet	ette olleet urittaneet
3rd plur.		urittivat	eivät urittaneet	3rd plur.	olivat urittaneet	eivät olleet urittaneet
passive		uritettiin	ei uritettu	passive	oli uritettu	ei ollut uritettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urittaisin	en urittaisi	1st sing.	olisin urittanut	en olisi urittanut
2nd sing.		urittaisit	et urittaisi	2nd sing.	olisit urittanut	et olisi urittanut
3rd sing.		urittaisi	ei urittaisi	3rd sing.	olisi urittanut	ei olisi urittanut
1st plur.		urittaisimme	emme urittaisi	1st plur.	olisimme urittaneet	emme olisi urittaneet
2nd plur.		urittaisitte	ette urittaisi	2nd plur.	olisitte urittaneet	ette olisi urittaneet
3rd plur.		urittaisivat	eivät urittaisi	3rd plur.	olisivat urittaneet	eivät olisi urittaneet
passive		uritettaisiin	ei uritettaisi	passive	olisi uritettu	ei olisi uritettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		urita	älä urita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		urittakoon	älköön urittako	3rd sing.	olkoon urittanut	älköön olko urittanut
1st plur.		urittakaamme	älkäämme urittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		urittakaa	älkää urittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		urittakoot	älkööt urittako	3rd plur.	olkoot urittaneet	älkööt olko urittaneet
passive		uritettakoon	älköön uritettako	passive	olkoon uritettu	älköön olko uritettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		urittanen	en urittane	1st sing.	lienen urittanut	en liene urittanut
2nd sing.		urittanet	et urittane	2nd sing.	lienet urittanut	et liene urittanut
3rd sing.		urittanee	ei urittane	3rd sing.	lienee urittanut	ei liene urittanut
1st plur.		urittanemme	emme urittane	1st plur.	lienemme urittaneet	emme liene urittaneet
2nd plur.		urittanette	ette urittane	2nd plur.	lienette urittaneet	ette liene urittaneet
3rd plur.		urittanevat	eivät urittane	3rd plur.	lienevät urittaneet	eivät liene urittaneet
passive		uritettaneen	ei uritettane	passive	lienee uritettu	ei liene uritettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		urittaa		present	urittava	uritettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st urittaakseni urittaaksemme 2nd urittaaksesi urittaaksenne 3rd urittaakseen urittaaksensa		past	urittanut	uritettu
2nd	inessive2	urittaessa	uritettaessa	agent4	urittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st urittaessani urittaessamme 2nd urittaessasi urittaessanne 3rd urittaessaan urittaessansa		negative	urittamaton
	instructive	urittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form urittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	urittamassa	—
	elative	urittamasta	—
	illative	urittamaan	—
	adessive	urittamalla	—
	abessive	urittamatta	—
	instructive	urittaman	uritettaman
4th3	verbal noun	urittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st urittamaisillani urittamaisillamme 2nd urittamaisillasi urittamaisillanne 3rd urittamaisillaan urittamaisillansa

Derived terms

• urittaminen
• uritus

 

Further reading

• “urittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• airutta, iturata, ratatui, uraatti