Jump to content

tuulo

From Wiktionary, the free dictionary

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From tuuli (wind) +‎ -o.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

tuulo

  1. (folk poetic) Synonym of tuuli
    • 1915, Volmari Porkka, quoting Oute Loan kylästä, “1140. Soikkola, Tarinaisi, III2”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 13-14:
      Tuli tuuloi aivoin tuima // Meroin viihkura vihhain.
      A wind came, completely grim, // The angry wind of the sea.

Declension

[edit]
Declension of tuulo (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative tuulo tuulot
genitive tuulon tuuloin, tuuloloin
partitive tuuloa tuuloja, tuuloloja
illative tuuloo tuuloi, tuuloloihe
inessive tuuloos tuulois, tuulolois
elative tuulost tuuloist, tuuloloist
allative tuulolle tuuloille, tuuloloille
adessive tuulool tuuloil, tuuloloil
ablative tuulolt tuuloilt, tuuloloilt
translative tuuloks tuuloiks, tuuloloiks
essive tuulonna, tuuloon tuuloinna, tuuloloinna, tuuloin, tuuloloin
exessive1) tuulont tuuloint, tuuloloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]