tutkimaton

Finnish

Etymology

tutkia +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtutkimɑton/, [ˈt̪ut̪k̟iˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): tut‧ki‧ma‧ton

Adjective

tutkimaton (comparative tutkimattomampi, superlative tutkimattomin)

1. unexplored
2. unsearchable

Declension

Inflection of tutkimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		tutkimaton	tutkimattomat
genitive		tutkimattoman	tutkimattomien
partitive		tutkimatonta	tutkimattomia
illative		tutkimattomaan	tutkimattomiin
		singular	plural
nominative		tutkimaton	tutkimattomat
accusative	nom.	tutkimaton	tutkimattomat
	gen.	tutkimattoman
genitive		tutkimattoman	tutkimattomien tutkimatonten rare
partitive		tutkimatonta	tutkimattomia
inessive		tutkimattomassa	tutkimattomissa
elative		tutkimattomasta	tutkimattomista
illative		tutkimattomaan	tutkimattomiin
adessive		tutkimattomalla	tutkimattomilla
ablative		tutkimattomalta	tutkimattomilta
allative		tutkimattomalle	tutkimattomille
essive		tutkimattomana	tutkimattomina
translative		tutkimattomaksi	tutkimattomiksi
abessive		tutkimattomatta	tutkimattomitta
instructive		—	tutkimattomin
comitative		—	tutkimattomine

Possessive forms of tutkimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative tutkimattomani tutkimattomani accusative nom. tutkimattomani tutkimattomani gen. tutkimattomani genitive tutkimattomani tutkimattomieni tutkimatonteni rare partitive tutkimatontani tutkimattomiani inessive tutkimattomassani tutkimattomissani elative tutkimattomastani tutkimattomistani illative tutkimattomaani tutkimattomiini adessive tutkimattomallani tutkimattomillani ablative tutkimattomaltani tutkimattomiltani allative tutkimattomalleni tutkimattomilleni essive tutkimattomanani tutkimattominani translative tutkimattomakseni tutkimattomikseni abessive tutkimattomattani tutkimattomittani instructive — — comitative — tutkimattomineni second-person singular possessor singular plural nominative tutkimattomasi tutkimattomasi accusative nom. tutkimattomasi tutkimattomasi gen. tutkimattomasi genitive tutkimattomasi tutkimattomiesi tutkimatontesi rare partitive tutkimatontasi tutkimattomiasi inessive tutkimattomassasi tutkimattomissasi elative tutkimattomastasi tutkimattomistasi illative tutkimattomaasi tutkimattomiisi adessive tutkimattomallasi tutkimattomillasi ablative tutkimattomaltasi tutkimattomiltasi allative tutkimattomallesi tutkimattomillesi essive tutkimattomanasi tutkimattominasi translative tutkimattomaksesi tutkimattomiksesi abessive tutkimattomattasi tutkimattomittasi instructive — — comitative — tutkimattominesi first-person plural possessor singular plural nominative tutkimattomamme tutkimattomamme accusative nom. tutkimattomamme tutkimattomamme gen. tutkimattomamme genitive tutkimattomamme tutkimattomiemme tutkimatontemme rare partitive tutkimatontamme tutkimattomiamme inessive tutkimattomassamme tutkimattomissamme elative tutkimattomastamme tutkimattomistamme illative tutkimattomaamme tutkimattomiimme adessive tutkimattomallamme tutkimattomillamme ablative tutkimattomaltamme tutkimattomiltamme allative tutkimattomallemme tutkimattomillemme essive tutkimattomanamme tutkimattominamme translative tutkimattomaksemme tutkimattomiksemme abessive tutkimattomattamme tutkimattomittamme instructive — — comitative — tutkimattominemme second-person plural possessor singular plural nominative tutkimattomanne tutkimattomanne accusative nom. tutkimattomanne tutkimattomanne gen. tutkimattomanne genitive tutkimattomanne tutkimattomienne tutkimatontenne rare partitive tutkimatontanne tutkimattomianne inessive tutkimattomassanne tutkimattomissanne elative tutkimattomastanne tutkimattomistanne illative tutkimattomaanne tutkimattomiinne adessive tutkimattomallanne tutkimattomillanne ablative tutkimattomaltanne tutkimattomiltanne allative tutkimattomallenne tutkimattomillenne essive tutkimattomananne tutkimattominanne translative tutkimattomaksenne tutkimattomiksenne abessive tutkimattomattanne tutkimattomittanne instructive — — comitative — tutkimattominenne third-person possessor singular plural nominative tutkimattomansa tutkimattomansa accusative nom. tutkimattomansa tutkimattomansa gen. tutkimattomansa genitive tutkimattomansa tutkimattomiensa tutkimatontensa rare partitive tutkimatontaan tutkimatontansa tutkimattomiaan tutkimattomiansa inessive tutkimattomassaan tutkimattomassansa tutkimattomissaan tutkimattomissansa elative tutkimattomastaan tutkimattomastansa tutkimattomistaan tutkimattomistansa illative tutkimattomaansa tutkimattomiinsa adessive tutkimattomallaan tutkimattomallansa tutkimattomillaan tutkimattomillansa ablative tutkimattomaltaan tutkimattomaltansa tutkimattomiltaan tutkimattomiltansa allative tutkimattomalleen tutkimattomallensa tutkimattomilleen tutkimattomillensa essive tutkimattomanaan tutkimattomanansa tutkimattominaan tutkimattominansa translative tutkimattomakseen tutkimattomaksensa tutkimattomikseen tutkimattomiksensa abessive tutkimattomattaan tutkimattomattansa tutkimattomittaan tutkimattomittansa instructive — — comitative — tutkimattomineen tutkimattominensa

Derived terms

• tutkimattomasti
• tutkimattomuus

Participle

tutkimaton

1. negative participle of tutkia

Further reading

• “tutkimaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03