Jump to content

tuskailu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tuskailla +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtuskɑi̯lu/, [ˈt̪us̠kɑ̝i̯lu]
  • Rhymes: -uskɑilu
  • Hyphenation(key): tus‧kai‧lu

Noun

[edit]

tuskailu

  1. agonizing

Declension

[edit]
Inflection of tuskailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative tuskailu tuskailut
genitive tuskailun tuskailujen
tuskailuiden
tuskailuitten
partitive tuskailua tuskailuja
tuskailuita
illative tuskailuun tuskailuihin
singular plural
nominative tuskailu tuskailut
accusative nom. tuskailu tuskailut
gen. tuskailun
genitive tuskailun tuskailujen
tuskailuiden
tuskailuitten
partitive tuskailua tuskailuja
tuskailuita
inessive tuskailussa tuskailuissa
elative tuskailusta tuskailuista
illative tuskailuun tuskailuihin
adessive tuskailulla tuskailuilla
ablative tuskailulta tuskailuilta
allative tuskailulle tuskailuille
essive tuskailuna tuskailuina
translative tuskailuksi tuskailuiksi
abessive tuskailutta tuskailuitta
instructive tuskailuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tuskailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]