turpia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *turpëda. Cognates include Finnish turpea and Votic turpa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈturpiɑ/, [ˈturpe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈturpiɑ/, [ˈturpiɑ]
• Rhymes: -urpeː, -urpiɑ
• Hyphenation: tur‧pi‧a

Adjective

turpia (comparative turpiamp)

1. dense, thick
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 88:

     Turpia metsä, kumman hämärikos möö mänimmä jo paljo päiviä, harveni i antiis.

     The dense forest, in whose dusk we are already going for days, became less dense and gave way.

   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 65:

     Mut elokkail se tihtii ono katettu turpiaal karvaal, a inmihisel karvat ollaa hippiääs harvaa.

     But it's often covered with thick fur on animals, and on humans the hair is rarely on the skin.

Declension

Declension of turpia (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	turpia	turpiat
genitive	turpian	turpioin
partitive	turpiaa	turpioja
illative	turpiaa	turpioihe
inessive	turpiaas	turpiois
elative	turpiast	turpioist
allative	turpialle	turpioille
adessive	turpiaal	turpioil
ablative	turpialt	turpioilt
translative	turpiaks	turpioiks
essive	turpianna, turpiaan	turpioinna, turpioin
exessive1)	turpiant	turpioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• paksu, sakkia, jämmiä, tihhiä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 610

Latin

Adjective

turpia

1. nominative/accusative/vocative neuter plural of turpis