turmeltuminen

Finnish

Etymology

turmeltua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈturmeltuminen/, [ˈt̪urme̞l̪ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Hyphenation^(key): tur‧mel‧tu‧mi‧nen

Noun

turmeltuminen

1. verbal noun of turmeltua
   1. being corrupted or spoiled

Declension

Inflection of turmeltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		turmeltuminen	turmeltumiset
genitive		turmeltumisen	turmeltumisten turmeltumisien
partitive		turmeltumista	turmeltumisia
illative		turmeltumiseen	turmeltumisiin
		singular	plural
nominative		turmeltuminen	turmeltumiset
accusative	nom.	turmeltuminen	turmeltumiset
	gen.	turmeltumisen
genitive		turmeltumisen	turmeltumisten turmeltumisien
partitive		turmeltumista	turmeltumisia
inessive		turmeltumisessa	turmeltumisissa
elative		turmeltumisesta	turmeltumisista
illative		turmeltumiseen	turmeltumisiin
adessive		turmeltumisella	turmeltumisilla
ablative		turmeltumiselta	turmeltumisilta
allative		turmeltumiselle	turmeltumisille
essive		turmeltumisena	turmeltumisina
translative		turmeltumiseksi	turmeltumisiksi
abessive		turmeltumisetta	turmeltumisitta
instructive		—	turmeltumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of turmeltuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative turmeltumiseni turmeltumiseni accusative nom. turmeltumiseni turmeltumiseni gen. turmeltumiseni genitive turmeltumiseni turmeltumisteni turmeltumisieni partitive turmeltumistani turmeltumisiani inessive turmeltumisessani turmeltumisissani elative turmeltumisestani turmeltumisistani illative turmeltumiseeni turmeltumisiini adessive turmeltumisellani turmeltumisillani ablative turmeltumiseltani turmeltumisiltani allative turmeltumiselleni turmeltumisilleni essive turmeltumisenani turmeltumisinani translative turmeltumisekseni turmeltumisikseni abessive turmeltumisettani turmeltumisittani instructive — — comitative — turmeltumisineni second-person singular possessor singular plural nominative turmeltumisesi turmeltumisesi accusative nom. turmeltumisesi turmeltumisesi gen. turmeltumisesi genitive turmeltumisesi turmeltumistesi turmeltumisiesi partitive turmeltumistasi turmeltumisiasi inessive turmeltumisessasi turmeltumisissasi elative turmeltumisestasi turmeltumisistasi illative turmeltumiseesi turmeltumisiisi adessive turmeltumisellasi turmeltumisillasi ablative turmeltumiseltasi turmeltumisiltasi allative turmeltumisellesi turmeltumisillesi essive turmeltumisenasi turmeltumisinasi translative turmeltumiseksesi turmeltumisiksesi abessive turmeltumisettasi turmeltumisittasi instructive — — comitative — turmeltumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative turmeltumisemme turmeltumisemme accusative nom. turmeltumisemme turmeltumisemme gen. turmeltumisemme genitive turmeltumisemme turmeltumistemme turmeltumisiemme partitive turmeltumistamme turmeltumisiamme inessive turmeltumisessamme turmeltumisissamme elative turmeltumisestamme turmeltumisistamme illative turmeltumiseemme turmeltumisiimme adessive turmeltumisellamme turmeltumisillamme ablative turmeltumiseltamme turmeltumisiltamme allative turmeltumisellemme turmeltumisillemme essive turmeltumisenamme turmeltumisinamme translative turmeltumiseksemme turmeltumisiksemme abessive turmeltumisettamme turmeltumisittamme instructive — — comitative — turmeltumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative turmeltumisenne turmeltumisenne accusative nom. turmeltumisenne turmeltumisenne gen. turmeltumisenne genitive turmeltumisenne turmeltumistenne turmeltumisienne partitive turmeltumistanne turmeltumisianne inessive turmeltumisessanne turmeltumisissanne elative turmeltumisestanne turmeltumisistanne illative turmeltumiseenne turmeltumisiinne adessive turmeltumisellanne turmeltumisillanne ablative turmeltumiseltanne turmeltumisiltanne allative turmeltumisellenne turmeltumisillenne essive turmeltumisenanne turmeltumisinanne translative turmeltumiseksenne turmeltumisiksenne abessive turmeltumisettanne turmeltumisittanne instructive — — comitative — turmeltumisinenne third-person possessor singular plural nominative turmeltumisensa turmeltumisensa accusative nom. turmeltumisensa turmeltumisensa gen. turmeltumisensa genitive turmeltumisensa turmeltumistensa turmeltumisiensa partitive turmeltumistaan turmeltumistansa turmeltumisiaan turmeltumisiansa inessive turmeltumisessaan turmeltumisessansa turmeltumisissaan turmeltumisissansa elative turmeltumisestaan turmeltumisestansa turmeltumisistaan turmeltumisistansa illative turmeltumiseensa turmeltumisiinsa adessive turmeltumisellaan turmeltumisellansa turmeltumisillaan turmeltumisillansa ablative turmeltumiseltaan turmeltumiseltansa turmeltumisiltaan turmeltumisiltansa allative turmeltumiselleen turmeltumisellensa turmeltumisilleen turmeltumisillensa essive turmeltumisenaan turmeltumisenansa turmeltumisinaan turmeltumisinansa translative turmeltumisekseen turmeltumiseksensa turmeltumisikseen turmeltumisiksensa abessive turmeltumisettaan turmeltumisettansa turmeltumisittaan turmeltumisittansa instructive — — comitative — turmeltumisineen turmeltumisinensa