tunnustin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtunːustin/, [ˈt̪unːus̠tin]
• Rhymes: -unːustin
• Hyphenation^(key): tun‧nus‧tin

Etymology 1

tunnustaa +‎ -in

Noun

tunnustin (rare)

1. Alternative form of tuntoelin
2. Alternative form of tunnistin

Declension

Inflection of tunnustin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		tunnustin	tunnustimet
genitive		tunnustimen	tunnustimien tunnustinten
partitive		tunnustinta	tunnustimia
illative		tunnustimeen	tunnustimiin
		singular	plural
nominative		tunnustin	tunnustimet
accusative	nom.	tunnustin	tunnustimet
	gen.	tunnustimen
genitive		tunnustimen	tunnustimien tunnustinten
partitive		tunnustinta	tunnustimia
inessive		tunnustimessa	tunnustimissa
elative		tunnustimesta	tunnustimista
illative		tunnustimeen	tunnustimiin
adessive		tunnustimella	tunnustimilla
ablative		tunnustimelta	tunnustimilta
allative		tunnustimelle	tunnustimille
essive		tunnustimena	tunnustimina
translative		tunnustimeksi	tunnustimiksi
abessive		tunnustimetta	tunnustimitta
instructive		—	tunnustimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tunnustin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative tunnustimeni tunnustimeni accusative nom. tunnustimeni tunnustimeni gen. tunnustimeni genitive tunnustimeni tunnustimieni tunnustinteni partitive tunnustintani tunnustimiani inessive tunnustimessani tunnustimissani elative tunnustimestani tunnustimistani illative tunnustimeeni tunnustimiini adessive tunnustimellani tunnustimillani ablative tunnustimeltani tunnustimiltani allative tunnustimelleni tunnustimilleni essive tunnustimenani tunnustiminani translative tunnustimekseni tunnustimikseni abessive tunnustimettani tunnustimittani instructive — — comitative — tunnustimineni second-person singular possessor singular plural nominative tunnustimesi tunnustimesi accusative nom. tunnustimesi tunnustimesi gen. tunnustimesi genitive tunnustimesi tunnustimiesi tunnustintesi partitive tunnustintasi tunnustimiasi inessive tunnustimessasi tunnustimissasi elative tunnustimestasi tunnustimistasi illative tunnustimeesi tunnustimiisi adessive tunnustimellasi tunnustimillasi ablative tunnustimeltasi tunnustimiltasi allative tunnustimellesi tunnustimillesi essive tunnustimenasi tunnustiminasi translative tunnustimeksesi tunnustimiksesi abessive tunnustimettasi tunnustimittasi instructive — — comitative — tunnustiminesi first-person plural possessor singular plural nominative tunnustimemme tunnustimemme accusative nom. tunnustimemme tunnustimemme gen. tunnustimemme genitive tunnustimemme tunnustimiemme tunnustintemme partitive tunnustintamme tunnustimiamme inessive tunnustimessamme tunnustimissamme elative tunnustimestamme tunnustimistamme illative tunnustimeemme tunnustimiimme adessive tunnustimellamme tunnustimillamme ablative tunnustimeltamme tunnustimiltamme allative tunnustimellemme tunnustimillemme essive tunnustimenamme tunnustiminamme translative tunnustimeksemme tunnustimiksemme abessive tunnustimettamme tunnustimittamme instructive — — comitative — tunnustiminemme second-person plural possessor singular plural nominative tunnustimenne tunnustimenne accusative nom. tunnustimenne tunnustimenne gen. tunnustimenne genitive tunnustimenne tunnustimienne tunnustintenne partitive tunnustintanne tunnustimianne inessive tunnustimessanne tunnustimissanne elative tunnustimestanne tunnustimistanne illative tunnustimeenne tunnustimiinne adessive tunnustimellanne tunnustimillanne ablative tunnustimeltanne tunnustimiltanne allative tunnustimellenne tunnustimillenne essive tunnustimenanne tunnustiminanne translative tunnustimeksenne tunnustimiksenne abessive tunnustimettanne tunnustimittanne instructive — — comitative — tunnustiminenne third-person possessor singular plural nominative tunnustimensa tunnustimensa accusative nom. tunnustimensa tunnustimensa gen. tunnustimensa genitive tunnustimensa tunnustimiensa tunnustintensa partitive tunnustintaan tunnustintansa tunnustimiaan tunnustimiansa inessive tunnustimessaan tunnustimessansa tunnustimissaan tunnustimissansa elative tunnustimestaan tunnustimestansa tunnustimistaan tunnustimistansa illative tunnustimeensa tunnustimiinsa adessive tunnustimellaan tunnustimellansa tunnustimillaan tunnustimillansa ablative tunnustimeltaan tunnustimeltansa tunnustimiltaan tunnustimiltansa allative tunnustimelleen tunnustimellensa tunnustimilleen tunnustimillensa essive tunnustimenaan tunnustimenansa tunnustiminaan tunnustiminansa translative tunnustimekseen tunnustimeksensa tunnustimikseen tunnustimiksensa abessive tunnustimettaan tunnustimettansa tunnustimittaan tunnustimittansa instructive — — comitative — tunnustimineen tunnustiminensa

Further reading

• “tunnustin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

tunnustin

1. first-person singular past indicative of tunnustaa