Jump to content

tunkeutuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tunkeutua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtuŋkeu̯tuminen/, [ˈt̪uŋk̟e̞u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): tun‧keu‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

tunkeutuminen

  1. verbal noun of tunkeutua
    1. penetrating
    2. invading
    3. trespassing

Declension

[edit]
Inflection of tunkeutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tunkeutuminen tunkeutumiset
genitive tunkeutumisen tunkeutumisten
tunkeutumisien
partitive tunkeutumista tunkeutumisia
illative tunkeutumiseen tunkeutumisiin
singular plural
nominative tunkeutuminen tunkeutumiset
accusative nom. tunkeutuminen tunkeutumiset
gen. tunkeutumisen
genitive tunkeutumisen tunkeutumisten
tunkeutumisien
partitive tunkeutumista tunkeutumisia
inessive tunkeutumisessa tunkeutumisissa
elative tunkeutumisesta tunkeutumisista
illative tunkeutumiseen tunkeutumisiin
adessive tunkeutumisella tunkeutumisilla
ablative tunkeutumiselta tunkeutumisilta
allative tunkeutumiselle tunkeutumisille
essive tunkeutumisena tunkeutumisina
translative tunkeutumiseksi tunkeutumisiksi
abessive tunkeutumisetta tunkeutumisitta
instructive tunkeutumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tunkeutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds