tornitus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tornittaa (to castle) +‎ -us (-ing)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtornitus/, [ˈt̪o̞rnit̪us̠]
  • Rhymes: -ornitus
  • Hyphenation(key): tor‧ni‧tus

Noun

[edit]

tornitus

  1. (chess) A castling.

Declension

[edit]
Inflection of tornitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tornitus tornitukset
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
illative tornitukseen tornituksiin
singular plural
nominative tornitus tornitukset
accusative nom. tornitus tornitukset
gen. tornituksen
genitive tornituksen tornitusten
tornituksien
partitive tornitusta tornituksia
inessive tornituksessa tornituksissa
elative tornituksesta tornituksista
illative tornitukseen tornituksiin
adessive tornituksella tornituksilla
ablative tornitukselta tornituksilta
allative tornitukselle tornituksille
essive tornituksena tornituksina
translative tornitukseksi tornituksiksi
abessive tornituksetta tornituksitta
instructive tornituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tornitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Synonyms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]