Jump to content

tontitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tontittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtontitus/, [ˈt̪o̞n̪t̪it̪us̠]
  • Rhymes: -ontitus
  • Hyphenation(key): ton‧ti‧tus

Noun

[edit]

tontitus

  1. division (of land) into lots/plots

Declension

[edit]
Inflection of tontitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tontitus tontitukset
genitive tontituksen tontitusten
tontituksien
partitive tontitusta tontituksia
illative tontitukseen tontituksiin
singular plural
nominative tontitus tontitukset
accusative nom. tontitus tontitukset
gen. tontituksen
genitive tontituksen tontitusten
tontituksien
partitive tontitusta tontituksia
inessive tontituksessa tontituksissa
elative tontituksesta tontituksista
illative tontitukseen tontituksiin
adessive tontituksella tontituksilla
ablative tontitukselta tontituksilta
allative tontitukselle tontituksille
essive tontituksena tontituksina
translative tontitukseksi tontituksiksi
abessive tontituksetta tontituksitta
instructive tontituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tontitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]