Jump to content

tiputtaa

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tippua (“to drop”) +‎ -ttaa

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtiputːɑːˣ/, [ˈt̪iput̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -iputːɑː
  • Hyphenation(key): ti‧put‧taa

Verb

[edit]

tiputtaa

  1. (transitive) to drip (let fall in drops)
  2. (intransitive) to drip (to fall one drop at a time; leak slowly, in drops)
    Hana tiputtaa.
    The faucet drips.
  3. (transitive) to drop, down
    Synonym: pudottaa
    Tiputin vahingossa avaimeni kaivoon.
    I accidentally dropped my keys in the well.

Conjugation

[edit]
Inflection of tiputtaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiputan en tiputa 1st sing. olen tiputtanut en ole tiputtanut
2nd sing. tiputat et tiputa 2nd sing. olet tiputtanut et ole tiputtanut
3rd sing. tiputtaa ei tiputa 3rd sing. on tiputtanut ei ole tiputtanut
1st plur. tiputamme emme tiputa 1st plur. olemme tiputtaneet emme ole tiputtaneet
2nd plur. tiputatte ette tiputa 2nd plur. olette tiputtaneet ette ole tiputtaneet
3rd plur. tiputtavat eivät tiputa 3rd plur. ovat tiputtaneet eivät ole tiputtaneet
passive tiputetaan ei tiputeta passive on tiputettu ei ole tiputettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiputin en tiputtanut 1st sing. olin tiputtanut en ollut tiputtanut
2nd sing. tiputit et tiputtanut 2nd sing. olit tiputtanut et ollut tiputtanut
3rd sing. tiputti ei tiputtanut 3rd sing. oli tiputtanut ei ollut tiputtanut
1st plur. tiputimme emme tiputtaneet 1st plur. olimme tiputtaneet emme olleet tiputtaneet
2nd plur. tiputitte ette tiputtaneet 2nd plur. olitte tiputtaneet ette olleet tiputtaneet
3rd plur. tiputtivat eivät tiputtaneet 3rd plur. olivat tiputtaneet eivät olleet tiputtaneet
passive tiputettiin ei tiputettu passive oli tiputettu ei ollut tiputettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiputtaisin en tiputtaisi 1st sing. olisin tiputtanut en olisi tiputtanut
2nd sing. tiputtaisit et tiputtaisi 2nd sing. olisit tiputtanut et olisi tiputtanut
3rd sing. tiputtaisi ei tiputtaisi 3rd sing. olisi tiputtanut ei olisi tiputtanut
1st plur. tiputtaisimme emme tiputtaisi 1st plur. olisimme tiputtaneet emme olisi tiputtaneet
2nd plur. tiputtaisitte ette tiputtaisi 2nd plur. olisitte tiputtaneet ette olisi tiputtaneet
3rd plur. tiputtaisivat eivät tiputtaisi 3rd plur. olisivat tiputtaneet eivät olisi tiputtaneet
passive tiputettaisiin ei tiputettaisi passive olisi tiputettu ei olisi tiputettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. tiputa älä tiputa 2nd sing. — —
3rd sing. tiputtakoon älköön tiputtako 3rd sing. olkoon tiputtanut älköön olko tiputtanut
1st plur. tiputtakaamme älkäämme tiputtako 1st plur. — —
2nd plur. tiputtakaa älkää tiputtako 2nd plur. — —
3rd plur. tiputtakoot älkööt tiputtako 3rd plur. olkoot tiputtaneet älkööt olko tiputtaneet
passive tiputettakoon älköön tiputettako passive olkoon tiputettu älköön olko tiputettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tiputtanen en tiputtane 1st sing. lienen tiputtanut en liene tiputtanut
2nd sing. tiputtanet et tiputtane 2nd sing. lienet tiputtanut et liene tiputtanut
3rd sing. tiputtanee ei tiputtane 3rd sing. lienee tiputtanut ei liene tiputtanut
1st plur. tiputtanemme emme tiputtane 1st plur. lienemme tiputtaneet emme liene tiputtaneet
2nd plur. tiputtanette ette tiputtane 2nd plur. lienette tiputtaneet ette liene tiputtaneet
3rd plur. tiputtanevat eivät tiputtane 3rd plur. lienevät tiputtaneet eivät liene tiputtaneet
passive tiputettaneen ei tiputettane passive lienee tiputettu ei liene tiputettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st tiputtaa present tiputtava tiputettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiputtaakseni tiputtaaksemme
2nd tiputtaaksesi tiputtaaksenne
3rd tiputtaakseen
tiputtaaksensa
past tiputtanut tiputettu
2nd inessive2 tiputtaessa tiputettaessa agent4 tiputtama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiputtaessani tiputtaessamme
2nd tiputtaessasi tiputtaessanne
3rd tiputtaessaan
tiputtaessansa
negative tiputtamaton
instructive tiputtaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form tiputtaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive tiputtamassa —
elative tiputtamasta —
illative tiputtamaan —
adessive tiputtamalla —
abessive tiputtamatta —
instructive tiputtaman tiputettaman
4th3 verbal noun tiputtaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tiputtamaisillani tiputtamaisillamme
2nd tiputtamaisillasi tiputtamaisillanne
3rd tiputtamaisillaan
tiputtamaisillansa

Derived terms

[edit]
[edit]

Further reading

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=tiputtaa&oldid=82590627"