Jump to content

tapatus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tapattaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtɑpɑtus/, [ˈt̪ɑ̝pɑ̝t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑpɑtus
  • Hyphenation(key): ta‧pa‧tus

Noun

[edit]

tapatus

  1. ordering to kill, having someone or something killed

Declension

[edit]
Inflection of tapatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tapatus tapatukset
genitive tapatuksen tapatusten
tapatuksien
partitive tapatusta tapatuksia
illative tapatukseen tapatuksiin
singular plural
nominative tapatus tapatukset
accusative nom. tapatus tapatukset
gen. tapatuksen
genitive tapatuksen tapatusten
tapatuksien
partitive tapatusta tapatuksia
inessive tapatuksessa tapatuksissa
elative tapatuksesta tapatuksista
illative tapatukseen tapatuksiin
adessive tapatuksella tapatuksilla
ablative tapatukselta tapatuksilta
allative tapatukselle tapatuksille
essive tapatuksena tapatuksina
translative tapatukseksi tapatuksiksi
abessive tapatuksetta tapatuksitta
instructive tapatuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tapatus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]