taikain

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From taika (pinch) +‎ -in.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

taikain

  1. diminutive of taika (pinch)

Declension

[edit]
Declension of taikain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative taikain taikaiset
genitive taikaisen taikaisiin
partitive taikaista, taikaist taikaisia
illative taikaisee taikaisii
inessive taikaisees taikaisiis
elative taikaisest taikaisist
allative taikaiselle taikaisille
adessive taikaiseel taikaisiil
ablative taikaiselt taikaisilt
translative taikaiseks taikaisiks
essive taikaisenna, taikaiseen taikaisinna, taikaisiin
exessive1) taikaisent taikaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 567