Jump to content

syntinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

synti +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsyntinen/, [ˈs̠yn̪t̪ine̞n]
  • Rhymes: -yntinen
  • Hyphenation(key): syn‧ti‧nen

Adjective

[edit]

syntinen (comparative syntisempi, superlative syntisin)

  1. sinful (characterized by sin)
  2. sinful (of or relating to sin)

Declension

[edit]
Inflection of syntinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative syntinen syntiset
genitive syntisen syntisten
syntisien
partitive syntistä syntisiä
illative syntiseen syntisiin
singular plural
nominative syntinen syntiset
accusative nom. syntinen syntiset
gen. syntisen
genitive syntisen syntisten
syntisien
partitive syntistä syntisiä
inessive syntisessä syntisissä
elative syntisestä syntisistä
illative syntiseen syntisiin
adessive syntisellä syntisillä
ablative syntiseltä syntisiltä
allative syntiselle syntisille
essive syntisenä syntisinä
translative syntiseksi syntisiksi
abessive syntisettä syntisittä
instructive syntisin
comitative syntisine
Possessive forms of syntinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative syntiseni syntiseni
accusative nom. syntiseni syntiseni
gen. syntiseni
genitive syntiseni syntisteni
syntisieni
partitive syntistäni syntisiäni
inessive syntisessäni syntisissäni
elative syntisestäni syntisistäni
illative syntiseeni syntisiini
adessive syntiselläni syntisilläni
ablative syntiseltäni syntisiltäni
allative syntiselleni syntisilleni
essive syntisenäni syntisinäni
translative syntisekseni syntisikseni
abessive syntisettäni syntisittäni
instructive
comitative syntisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative syntisesi syntisesi
accusative nom. syntisesi syntisesi
gen. syntisesi
genitive syntisesi syntistesi
syntisiesi
partitive syntistäsi syntisiäsi
inessive syntisessäsi syntisissäsi
elative syntisestäsi syntisistäsi
illative syntiseesi syntisiisi
adessive syntiselläsi syntisilläsi
ablative syntiseltäsi syntisiltäsi
allative syntisellesi syntisillesi
essive syntisenäsi syntisinäsi
translative syntiseksesi syntisiksesi
abessive syntisettäsi syntisittäsi
instructive
comitative syntisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative syntisemme syntisemme
accusative nom. syntisemme syntisemme
gen. syntisemme
genitive syntisemme syntistemme
syntisiemme
partitive syntistämme syntisiämme
inessive syntisessämme syntisissämme
elative syntisestämme syntisistämme
illative syntiseemme syntisiimme
adessive syntisellämme syntisillämme
ablative syntiseltämme syntisiltämme
allative syntisellemme syntisillemme
essive syntisenämme syntisinämme
translative syntiseksemme syntisiksemme
abessive syntisettämme syntisittämme
instructive
comitative syntisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative syntisenne syntisenne
accusative nom. syntisenne syntisenne
gen. syntisenne
genitive syntisenne syntistenne
syntisienne
partitive syntistänne syntisiänne
inessive syntisessänne syntisissänne
elative syntisestänne syntisistänne
illative syntiseenne syntisiinne
adessive syntisellänne syntisillänne
ablative syntiseltänne syntisiltänne
allative syntisellenne syntisillenne
essive syntisenänne syntisinänne
translative syntiseksenne syntisiksenne
abessive syntisettänne syntisittänne
instructive
comitative syntisinenne

Derived terms

[edit]

Noun

[edit]

syntinen

  1. A sinner (person who has committed sin).

Further reading

[edit]