suututtaminen

Finnish

Etymology

suututtaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːtutːɑminen/, [ˈs̠uːt̪ut̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Syllabification^(key): suu‧tut‧ta‧mi‧nen

Noun

suututtaminen

1. verbal noun of suututtaa
   1. angering, making angry
   2. feeling angry

Declension

Inflection of suututtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		suututtaminen	suututtamiset
genitive		suututtamisen	suututtamisten suututtamisien
partitive		suututtamista	suututtamisia
illative		suututtamiseen	suututtamisiin
		singular	plural
nominative		suututtaminen	suututtamiset
accusative	nom.	suututtaminen	suututtamiset
	gen.	suututtamisen
genitive		suututtamisen	suututtamisten suututtamisien
partitive		suututtamista	suututtamisia
inessive		suututtamisessa	suututtamisissa
elative		suututtamisesta	suututtamisista
illative		suututtamiseen	suututtamisiin
adessive		suututtamisella	suututtamisilla
ablative		suututtamiselta	suututtamisilta
allative		suututtamiselle	suututtamisille
essive		suututtamisena	suututtamisina
translative		suututtamiseksi	suututtamisiksi
abessive		suututtamisetta	suututtamisitta
instructive		—	suututtamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of suututtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative suututtamiseni suututtamiseni accusative nom. suututtamiseni suututtamiseni gen. suututtamiseni genitive suututtamiseni suututtamisteni suututtamisieni partitive suututtamistani suututtamisiani inessive suututtamisessani suututtamisissani elative suututtamisestani suututtamisistani illative suututtamiseeni suututtamisiini adessive suututtamisellani suututtamisillani ablative suututtamiseltani suututtamisiltani allative suututtamiselleni suututtamisilleni essive suututtamisenani suututtamisinani translative suututtamisekseni suututtamisikseni abessive suututtamisettani suututtamisittani instructive — — comitative — suututtamisineni second-person singular possessor singular plural nominative suututtamisesi suututtamisesi accusative nom. suututtamisesi suututtamisesi gen. suututtamisesi genitive suututtamisesi suututtamistesi suututtamisiesi partitive suututtamistasi suututtamisiasi inessive suututtamisessasi suututtamisissasi elative suututtamisestasi suututtamisistasi illative suututtamiseesi suututtamisiisi adessive suututtamisellasi suututtamisillasi ablative suututtamiseltasi suututtamisiltasi allative suututtamisellesi suututtamisillesi essive suututtamisenasi suututtamisinasi translative suututtamiseksesi suututtamisiksesi abessive suututtamisettasi suututtamisittasi instructive — — comitative — suututtamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative suututtamisemme suututtamisemme accusative nom. suututtamisemme suututtamisemme gen. suututtamisemme genitive suututtamisemme suututtamistemme suututtamisiemme partitive suututtamistamme suututtamisiamme inessive suututtamisessamme suututtamisissamme elative suututtamisestamme suututtamisistamme illative suututtamiseemme suututtamisiimme adessive suututtamisellamme suututtamisillamme ablative suututtamiseltamme suututtamisiltamme allative suututtamisellemme suututtamisillemme essive suututtamisenamme suututtamisinamme translative suututtamiseksemme suututtamisiksemme abessive suututtamisettamme suututtamisittamme instructive — — comitative — suututtamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative suututtamisenne suututtamisenne accusative nom. suututtamisenne suututtamisenne gen. suututtamisenne genitive suututtamisenne suututtamistenne suututtamisienne partitive suututtamistanne suututtamisianne inessive suututtamisessanne suututtamisissanne elative suututtamisestanne suututtamisistanne illative suututtamiseenne suututtamisiinne adessive suututtamisellanne suututtamisillanne ablative suututtamiseltanne suututtamisiltanne allative suututtamisellenne suututtamisillenne essive suututtamisenanne suututtamisinanne translative suututtamiseksenne suututtamisiksenne abessive suututtamisettanne suututtamisittanne instructive — — comitative — suututtamisinenne third-person possessor singular plural nominative suututtamisensa suututtamisensa accusative nom. suututtamisensa suututtamisensa gen. suututtamisensa genitive suututtamisensa suututtamistensa suututtamisiensa partitive suututtamistaan suututtamistansa suututtamisiaan suututtamisiansa inessive suututtamisessaan suututtamisessansa suututtamisissaan suututtamisissansa elative suututtamisestaan suututtamisestansa suututtamisistaan suututtamisistansa illative suututtamiseensa suututtamisiinsa adessive suututtamisellaan suututtamisellansa suututtamisillaan suututtamisillansa ablative suututtamiseltaan suututtamiseltansa suututtamisiltaan suututtamisiltansa allative suututtamiselleen suututtamisellensa suututtamisilleen suututtamisillensa essive suututtamisenaan suututtamisenansa suututtamisinaan suututtamisinansa translative suututtamisekseen suututtamiseksensa suututtamisikseen suututtamisiksensa abessive suututtamisettaan suututtamisettansa suututtamisittaan suututtamisittansa instructive — — comitative — suututtamisineen suututtamisinensa