Jump to content

suuntiminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

suuntia +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsuːntiminen/, [ˈs̠uːn̪t̪iˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): suun‧ti‧mi‧nen

Noun

[edit]

suuntiminen

  1. verbal noun of suuntia
    1. direction finding, determining the bearing to something

Declension

[edit]
Inflection of suuntiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suuntiminen suuntimiset
genitive suuntimisen suuntimisten
suuntimisien
partitive suuntimista suuntimisia
illative suuntimiseen suuntimisiin
singular plural
nominative suuntiminen suuntimiset
accusative nom. suuntiminen suuntimiset
gen. suuntimisen
genitive suuntimisen suuntimisten
suuntimisien
partitive suuntimista suuntimisia
inessive suuntimisessa suuntimisissa
elative suuntimisesta suuntimisista
illative suuntimiseen suuntimisiin
adessive suuntimisella suuntimisilla
ablative suuntimiselta suuntimisilta
allative suuntimiselle suuntimisille
essive suuntimisena suuntimisina
translative suuntimiseksi suuntimisiksi
abessive suuntimisetta suuntimisitta
instructive suuntimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suuntiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
(compounds):