Jump to content

surmaaminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

surmata +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsurmɑːminen/, [ˈs̠urmɑ̝ːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): sur‧maa‧mi‧nen

Noun

[edit]

surmaaminen

  1. verbal noun of surmata
    1. killing, slaying

Declension

[edit]
Inflection of surmaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative surmaaminen surmaamiset
genitive surmaamisen surmaamisten
surmaamisien
partitive surmaamista surmaamisia
illative surmaamiseen surmaamisiin
singular plural
nominative surmaaminen surmaamiset
accusative nom. surmaaminen surmaamiset
gen. surmaamisen
genitive surmaamisen surmaamisten
surmaamisien
partitive surmaamista surmaamisia
inessive surmaamisessa surmaamisissa
elative surmaamisesta surmaamisista
illative surmaamiseen surmaamisiin
adessive surmaamisella surmaamisilla
ablative surmaamiselta surmaamisilta
allative surmaamiselle surmaamisille
essive surmaamisena surmaamisina
translative surmaamiseksi surmaamisiksi
abessive surmaamisetta surmaamisitta
instructive surmaamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of surmaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]