Jump to content

supistuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

supistua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsupistuminen/, [ˈs̠upis̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): su‧pis‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

supistuminen

  1. verbal noun of supistua
    1. contracting

Declension

[edit]
Inflection of supistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative supistuminen supistumiset
genitive supistumisen supistumisten
supistumisien
partitive supistumista supistumisia
illative supistumiseen supistumisiin
singular plural
nominative supistuminen supistumiset
accusative nom. supistuminen supistumiset
gen. supistumisen
genitive supistumisen supistumisten
supistumisien
partitive supistumista supistumisia
inessive supistumisessa supistumisissa
elative supistumisesta supistumisista
illative supistumiseen supistumisiin
adessive supistumisella supistumisilla
ablative supistumiselta supistumisilta
allative supistumiselle supistumisille
essive supistumisena supistumisina
translative supistumiseksi supistumisiksi
abessive supistumisetta supistumisitta
instructive supistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of supistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds