suomenkielinen

Finnish

Etymology

suomen (“of Finnish”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuo̯menˌkie̯linen/, [ˈs̠uo̞̯me̞ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): suomen‧kieli‧nen

Adjective

suomenkielinen

1. Finnish-language, Finnish (in or of the Finnish language)

   suomenkielinen lause ― a Finnish(-language) sentence

2. Finnish-speaking

   Suomi on kaksikielinen maa, mutta Nilsiä on täysin suomenkielinen paikkakunta.

   Finland is a bilingual country, but Nilsiä is a completely Finnish-speaking community.

Declension

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
		singular	plural
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
accusative	nom.	suomenkielinen	suomenkieliset
	gen.	suomenkielisen
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
inessive		suomenkielisessä	suomenkielisissä
elative		suomenkielisestä	suomenkielisistä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
adessive		suomenkielisellä	suomenkielisillä
ablative		suomenkieliseltä	suomenkielisiltä
allative		suomenkieliselle	suomenkielisille
essive		suomenkielisenä	suomenkielisinä
translative		suomenkieliseksi	suomenkielisiksi
abessive		suomenkielisettä	suomenkielisittä
instructive		—	suomenkielisin
comitative		—	suomenkielisine

Possessive forms of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative suomenkieliseni suomenkieliseni accusative nom. suomenkieliseni suomenkieliseni gen. suomenkieliseni genitive suomenkieliseni suomenkielisteni suomenkielisieni partitive suomenkielistäni suomenkielisiäni inessive suomenkielisessäni suomenkielisissäni elative suomenkielisestäni suomenkielisistäni illative suomenkieliseeni suomenkielisiini adessive suomenkieliselläni suomenkielisilläni ablative suomenkieliseltäni suomenkielisiltäni allative suomenkieliselleni suomenkielisilleni essive suomenkielisenäni suomenkielisinäni translative suomenkielisekseni suomenkielisikseni abessive suomenkielisettäni suomenkielisittäni instructive — — comitative — suomenkielisineni second-person singular possessor singular plural nominative suomenkielisesi suomenkielisesi accusative nom. suomenkielisesi suomenkielisesi gen. suomenkielisesi genitive suomenkielisesi suomenkielistesi suomenkielisiesi partitive suomenkielistäsi suomenkielisiäsi inessive suomenkielisessäsi suomenkielisissäsi elative suomenkielisestäsi suomenkielisistäsi illative suomenkieliseesi suomenkielisiisi adessive suomenkieliselläsi suomenkielisilläsi ablative suomenkieliseltäsi suomenkielisiltäsi allative suomenkielisellesi suomenkielisillesi essive suomenkielisenäsi suomenkielisinäsi translative suomenkieliseksesi suomenkielisiksesi abessive suomenkielisettäsi suomenkielisittäsi instructive — — comitative — suomenkielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative suomenkielisemme suomenkielisemme accusative nom. suomenkielisemme suomenkielisemme gen. suomenkielisemme genitive suomenkielisemme suomenkielistemme suomenkielisiemme partitive suomenkielistämme suomenkielisiämme inessive suomenkielisessämme suomenkielisissämme elative suomenkielisestämme suomenkielisistämme illative suomenkieliseemme suomenkielisiimme adessive suomenkielisellämme suomenkielisillämme ablative suomenkieliseltämme suomenkielisiltämme allative suomenkielisellemme suomenkielisillemme essive suomenkielisenämme suomenkielisinämme translative suomenkieliseksemme suomenkielisiksemme abessive suomenkielisettämme suomenkielisittämme instructive — — comitative — suomenkielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative suomenkielisenne suomenkielisenne accusative nom. suomenkielisenne suomenkielisenne gen. suomenkielisenne genitive suomenkielisenne suomenkielistenne suomenkielisienne partitive suomenkielistänne suomenkielisiänne inessive suomenkielisessänne suomenkielisissänne elative suomenkielisestänne suomenkielisistänne illative suomenkieliseenne suomenkielisiinne adessive suomenkielisellänne suomenkielisillänne ablative suomenkieliseltänne suomenkielisiltänne allative suomenkielisellenne suomenkielisillenne essive suomenkielisenänne suomenkielisinänne translative suomenkieliseksenne suomenkielisiksenne abessive suomenkielisettänne suomenkielisittänne instructive — — comitative — suomenkielisinenne third-person possessor singular plural nominative suomenkielisensä suomenkielisensä accusative nom. suomenkielisensä suomenkielisensä gen. suomenkielisensä genitive suomenkielisensä suomenkielistensä suomenkielisiensä partitive suomenkielistään suomenkielistänsä suomenkielisiään suomenkielisiänsä inessive suomenkielisessään suomenkielisessänsä suomenkielisissään suomenkielisissänsä elative suomenkielisestään suomenkielisestänsä suomenkielisistään suomenkielisistänsä illative suomenkieliseensä suomenkielisiinsä adessive suomenkielisellään suomenkielisellänsä suomenkielisillään suomenkielisillänsä ablative suomenkieliseltään suomenkieliseltänsä suomenkielisiltään suomenkielisiltänsä allative suomenkieliselleen suomenkielisellensä suomenkielisilleen suomenkielisillensä essive suomenkielisenään suomenkielisenänsä suomenkielisinään suomenkielisinänsä translative suomenkielisekseen suomenkieliseksensä suomenkielisikseen suomenkielisiksensä abessive suomenkielisettään suomenkielisettänsä suomenkielisittään suomenkielisittänsä instructive — — comitative — suomenkielisineen suomenkielisinensä

Derived terms

• suomenkielisyys

Noun

suomenkielinen

1. A Finnish speaker; somebody whose mother tongue is Finnish.

Declension

Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
		singular	plural
nominative		suomenkielinen	suomenkieliset
accusative	nom.	suomenkielinen	suomenkieliset
	gen.	suomenkielisen
genitive		suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
partitive		suomenkielistä	suomenkielisiä
inessive		suomenkielisessä	suomenkielisissä
elative		suomenkielisestä	suomenkielisistä
illative		suomenkieliseen	suomenkielisiin
adessive		suomenkielisellä	suomenkielisillä
ablative		suomenkieliseltä	suomenkielisiltä
allative		suomenkieliselle	suomenkielisille
essive		suomenkielisenä	suomenkielisinä
translative		suomenkieliseksi	suomenkielisiksi
abessive		suomenkielisettä	suomenkielisittä
instructive		—	suomenkielisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative suomenkieliseni suomenkieliseni accusative nom. suomenkieliseni suomenkieliseni gen. suomenkieliseni genitive suomenkieliseni suomenkielisteni suomenkielisieni partitive suomenkielistäni suomenkielisiäni inessive suomenkielisessäni suomenkielisissäni elative suomenkielisestäni suomenkielisistäni illative suomenkieliseeni suomenkielisiini adessive suomenkieliselläni suomenkielisilläni ablative suomenkieliseltäni suomenkielisiltäni allative suomenkieliselleni suomenkielisilleni essive suomenkielisenäni suomenkielisinäni translative suomenkielisekseni suomenkielisikseni abessive suomenkielisettäni suomenkielisittäni instructive — — comitative — suomenkielisineni second-person singular possessor singular plural nominative suomenkielisesi suomenkielisesi accusative nom. suomenkielisesi suomenkielisesi gen. suomenkielisesi genitive suomenkielisesi suomenkielistesi suomenkielisiesi partitive suomenkielistäsi suomenkielisiäsi inessive suomenkielisessäsi suomenkielisissäsi elative suomenkielisestäsi suomenkielisistäsi illative suomenkieliseesi suomenkielisiisi adessive suomenkieliselläsi suomenkielisilläsi ablative suomenkieliseltäsi suomenkielisiltäsi allative suomenkielisellesi suomenkielisillesi essive suomenkielisenäsi suomenkielisinäsi translative suomenkieliseksesi suomenkielisiksesi abessive suomenkielisettäsi suomenkielisittäsi instructive — — comitative — suomenkielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative suomenkielisemme suomenkielisemme accusative nom. suomenkielisemme suomenkielisemme gen. suomenkielisemme genitive suomenkielisemme suomenkielistemme suomenkielisiemme partitive suomenkielistämme suomenkielisiämme inessive suomenkielisessämme suomenkielisissämme elative suomenkielisestämme suomenkielisistämme illative suomenkieliseemme suomenkielisiimme adessive suomenkielisellämme suomenkielisillämme ablative suomenkieliseltämme suomenkielisiltämme allative suomenkielisellemme suomenkielisillemme essive suomenkielisenämme suomenkielisinämme translative suomenkieliseksemme suomenkielisiksemme abessive suomenkielisettämme suomenkielisittämme instructive — — comitative — suomenkielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative suomenkielisenne suomenkielisenne accusative nom. suomenkielisenne suomenkielisenne gen. suomenkielisenne genitive suomenkielisenne suomenkielistenne suomenkielisienne partitive suomenkielistänne suomenkielisiänne inessive suomenkielisessänne suomenkielisissänne elative suomenkielisestänne suomenkielisistänne illative suomenkieliseenne suomenkielisiinne adessive suomenkielisellänne suomenkielisillänne ablative suomenkieliseltänne suomenkielisiltänne allative suomenkielisellenne suomenkielisillenne essive suomenkielisenänne suomenkielisinänne translative suomenkieliseksenne suomenkielisiksenne abessive suomenkielisettänne suomenkielisittänne instructive — — comitative — suomenkielisinenne third-person possessor singular plural nominative suomenkielisensä suomenkielisensä accusative nom. suomenkielisensä suomenkielisensä gen. suomenkielisensä genitive suomenkielisensä suomenkielistensä suomenkielisiensä partitive suomenkielistään suomenkielistänsä suomenkielisiään suomenkielisiänsä inessive suomenkielisessään suomenkielisessänsä suomenkielisissään suomenkielisissänsä elative suomenkielisestään suomenkielisestänsä suomenkielisistään suomenkielisistänsä illative suomenkieliseensä suomenkielisiinsä adessive suomenkielisellään suomenkielisellänsä suomenkielisillään suomenkielisillänsä ablative suomenkieliseltään suomenkieliseltänsä suomenkielisiltään suomenkielisiltänsä allative suomenkieliselleen suomenkielisellensä suomenkielisilleen suomenkielisillensä essive suomenkielisenään suomenkielisenänsä suomenkielisinään suomenkielisinänsä translative suomenkielisekseen suomenkieliseksensä suomenkielisikseen suomenkielisiksensä abessive suomenkielisettään suomenkielisettänsä suomenkielisittään suomenkielisittänsä instructive — — comitative — suomenkielisineen suomenkielisinensä

Further reading

• “suomenkielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03